Se yksi työkaveri ja sinä

Kaupan alalla menee huonosti. Taloudessa menee huonosti. Kaikkialla menee huonosti. Onneksi työpaikka on säilynyt – kun on niin hitosti niitä, joilla ei ole. Työpaikalla on ”uudelleenjärjestelty” hommat niin, että työkaverit ovat joko ”kilometritehtaalla” tai ”poistuneet luonnollisesti”. Koko ajan on kiire, kiire ja kiire! Mitään ei ehdi ja vieläkin pitäisi enemmän. 

Sitten on se yksi työkaveri.
Se yksi työkaveri joka ei osaa. Se yksi työkaveri joka ei opi. Se yksi työkaveri joka on laiska. Se yksi tietty työkaveri. Se yksi työkaveri jonka takia sinun pitää ja jonka takia sinä joudut. Pitää tehdä enemmän ja joutuu tekemään nopeammin. Koska se yksi työkaveri ei tee. Pienellä palkalla joutuu raatamaan ja hikoilemaan. Sitten podetaan huonoa omaatuntoa, koska ei taaskaan ehtinyt. Se yksi työkaveri ei tehnyt sitä tai tätä.

Mutta hetkinen! Sinä olet kaupan alalla töissä. Kaupassa. Tiedätkö? Ei ne hommat niin vaikeita ole etteikö niitä oppisi ja tiedätkö?! Ei sinun tarvitse. Sinulla on toki oikeus olla ylpeä työstäsi ja kannattaakin olla, mutta sinulla on myös oikeus stressivapaaseen työympäristöön. Sinulla on oikeus hyvään työyhteisöön. Sinulla on oikeus viihtyä työpaikallasi.

Mietipä? Onko se ”sen yhden työkaverin” vika jos työt kasautuvat. Onko se ”sen yhden työkaverin” vika jos sinä tai hän ette vaan kerta kaikkiaan millään ehdi. Onko se ”sen yhden työkaverin” vika jos hän ei ole ihan niin ripeä tai ihan niin kokenut kuin sinä? 

Vai olisiko sittenkin vika työnjohdossa? Resurssipulassa? Ahneessa firmanomistajassa? Väärissä tehokkuuden – ja tuotannonmittareissa? Olisiko vika kuitenkin jossain muualla kuin ”siinä yhdessä työkaverissa”? 

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset oppivat nopeammin, toiset hieman hitaammin. Toiset ovat ahkerampia kuin toiset. Toiset ovat nopeampia kuin toiset. Mutta kaikille yhteistä on se, että kaikilla on ihmisarvo. Kaikilla on oikeus työhön. Kaikilla on oikeus toimeentuloon työllään. Kaikilla on oikeus hyvään ja stressittömään työyhteisöön.

Se, että jos sinä tai työkaverisi ette ehdi ei ole vikasi. Se on työnjohdon vika. Aika on resurssi. Jos jotain halutaan saada aikaiseksi sille täytyy antaa riittävä määrä resursseja. Riittävästi tekijöitä, välineitä ja aikaa. Jos jotain näistä ei ole tarpeeksi, se ei ole tekijöiden, välineiden tai ajan vika. Se on huonoa työnjohtoa.

Seuraavan kerran kun sinua vituttaa se, että ”sen yhden työkaverin” takia taas jouduit tekemään enemmän tai et ehtinyt tekemään kaikkea niin pysähdy ja mieti. Mieti, miksei työnantaja antanut sinulle riittävästi aikaa, tai miksei tehtäviin varattu riittävästi tekijöitä. Mieti mikä velvollisuus sinulla on antaa paras mahdollinen työsuorituksesi, jos työnantajakaan ei maksa parasta mahdollista palkkaa? Jos sinulle ei makseta puolentoista työntekijän palkkaa, miksi sinulta vaadittaisiin puolentoista työntekijän työsuoritusta? 

Jos työsuoritteiden loppuun saaminen ei ole työnantajan mielestä niin tärkeää, että sinne annettaisiin riittävät resurssit, miksi ne sitten olisivat sinun mielestäsi tärkeitä?

Ole ylpeä. Ole ylpeä paitsi itsestäsi, niin myös työstäsi. Ole ylpeä ammattitaidostasi. Kehitä ammattitaitoasi ja ole erityisen ylpeä siitä. Älä kuitenkaan alistu siihen, että sen varjolla sinulta vaadittaisiin aina vain enemmän ja enemmän. Sinä olet ammattilainen ja jos työnantajasi arvostaa sitä, hän antaa sinulle riittävät resurssit olla ammattilainen. Jos työnantajasi arvostaa sinua, hän pitää huolen oikeudestasi hyvään ja stressittömään työyhteisöön jossa ei tarvitse syyttää ”sitä yhtä työkaveria”.

Kirjoittanut,
Setä

Mainokset

3 thoughts on “Se yksi työkaveri ja sinä

  1. Kaupan alalla voitaisiin siirtyä yleisemmin tulospalkkaukseen. Oli se palkka sitten riippuvainen kaupan määrästä, katteesta, tai vaikkapa hyllytettävien tavaroiden määrästä.

    Tällä päästäisiin eroon siitä että se ”vittumainen ja laiska” työkaveri ei saisi enää sitä samaa palkkaa kuin ne ahertajat. Samalla niillä ahertajilla olisi mahdollisuus tienata enemmän kuin nyt.

    Tämä myös mahdollistaisi kaupan alalle oikeanlaista vetovoimaa työn puolesta. Tällä hetkellä kun tilanne on monesti se että kauppaan töihin meno on se viimeinen vaihtoehto.

    Tykkää

    1. Vastustamme ehdottomasti tulospalkkausta, koska se kääntää työläiset toisiaan vastaan ja on ideana epätasa-arvoinen ihmisten syntyessä erilaisiin perheisiin, erilaisina vahvuuksineen ja heikkouksineen – puhumattakaan ruumiillisista rajotteista tai sairauksista.

      Tulospalkkaus hyödyttää ainoastaan pomoja.

      Tykkää

      1. Tässä meillä on vahva näkemysero, mutta onneksi kaupan alalta löytyy erilaisilla palkkarakenteilla töitä. Eli kaikille on jotain, mutta tosiaan itse olisin kannustamassa kauppoja siirtymään enemmän tulospalkkauksen suuntaan. Tällä päästäisiin mielestäni eroon tietynlaisesta ”suojatyöpaikan” maineesta joka peruskaupoilla tällä hetkellä on, ja luotaisiin työpaikat alalla kiinnostavimmiksi ja halutummiksi oikeanlaisille osaajille.

        Mutta ymmärrän teidänkin kantanne ja tavallaan kannatan sitä tietynlaisissa kauppapaikoissa. Mutta tosiaan näkemyserojahan nämä ovat, eikä ihmisten päitä blogien kommenteilla käännetä 😉 Pitäkää lippu korkealla, ja taistelkaa asian puolesta johon uskotte. Hyvää juhannusta!

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s