Muuttuiko maailma, vai muutettiinko se ja miksi?

Saanko esitellä Penan! Pena on se oman lähikuppilan leppoisa juoppo, josta kaikki pitää. Pena on juuri se, josta äimistellään, että miten noin mukava ja fiksun oloinen kaveri on juonut itsensä eläkkeelle alta viiskymppisenä.

Pena on aina nauttinut runsaasti viinaa. 80-luvulla, alle kolmikymppisenä, Pena jo otti korjaussarjaa pitkin viikkoa, mutta siitä hän oli tarkka, että kykenee joka aamu töihin. Pena oli kova tekemään töitä, vaikka välillä kieltämättä työpanoksessa oli toivomisen varaa, mikäli edellisiltana olikin ollut hieman hauskempaa humppaseuraa paikallisessa. Sairaana Pena oli ani harvoin. Pena työskenteli kaupungin omalla verstaalla kunnostaen jos jonkinmoista konetta ja laitetta. Milloin piti hitsata puiston penkkien runkoja ja milloin taas antaa ruohonleikkureille niiden vaatimaa keväthuoltoa. Penaan saattoi aina kuitenkin luottaa, etteivät hommat hänen takiaan viivästyneet. Penan juopottelusta ei työmaalla tehty suurta numeroa.

90-luvun laman aikana työttömyys räjähti, mutta Penalla oli onneksi turvattu työpaikka. Kyllähän kuitenkin kunnan perusasioiden, kuten viheralueiden hoidon, mahdollistavalle Penalle aina löytyy tarvetta ja työtä. Pian kuitenkin työttömyys vaikutti jo kovasti kaupunkienkin talouteen ja niin Penankin kotikaupunki ajatteli etsiä omista toiminnoistaan tehostamista. Se päätti yksityistää palveluistaan karhun osan. Suuri yksityinen kiinteistöhuoltoyhtiö otti vastatakseen merkittävän osan kaupungin keskeisistä julkisten alueiden hoidosta ja myös Pena siirtyi liikkeenluovutuksella yksityisen firman palvelukseen, mutta onneksi vanhana työntekijänä, vanhoilla hyvillä eduilla.

Meni pari vuotta ja tuli ensimmäisen kilpailutuksen aika. Penan työpaikka voitti kilpailutuksen, mutta hinta oli kova. Penan firman kenttäpäällikkö oli tarjonnut firmansa tuottamat palvelut aiempaa halvemmalla voittaakseen kilpailutuksen. Niinpä Pena sai kenkää heti ensimmäisissä YT-neuvotteluissa. Ei siksi että olisi ollut huonompi työntekijä, ei siksi että olisi ollut muita kalliimpi, vaan koska firmaa edustanut päällikkö oli päättänyt myydä palvelut aivan liian alihinnoiteltuina. Penan lempeä luonne yhdistettynä runsaaseen, mutta työnantajan kannalta harmittomaan alkoholin suurkulutukseen sekä parempi palkka ja lomaedut tekivät Penasta täydellisen syntipukin päällikön tietoisen epäinhimilliselle ratkaisulle. Tosin ei firman päällikkökään helpossa asemassa ollut. Insinöörismies, jolle oli langennut valtion ja kuntien yksityistämisbuumin aiheuttamassa yrityksen räjähdysmäisessä kasvussa vastuulle myös yrityksen asiakassuhteet ja kilpailutukset talouslaskelmineen. Niihin hänellä ei varsinaista koulutusta ollut, mutta firman omistaja ja toimitusjohtaja oli ajatellut sen olevan luonteva jatkumo jo muutenkin harvinaisen supliikille tekniikan insinöörille. Nyt tämä insinööri joutui kovan paikan eteen miettiessään irtisanottavia ja Pena oli yksinkertaisesti helpoimmin perusteltavia toimitusjohtajalle, joka ei työntekijöitään yhtä hyvin tuntenut.

Irtisanomisajan päätyttyä Pena ilmoittautui kortistoon työttömäksi työnhakijaksi. Alkuun hän saikin ihan kivasti lyhyitä keikkaluontoisia hommia eri firmoilta. Mitään pidempiaikaista tai pysyvämpää ei kuitenkaan ollut tarjolla, vaikka yhdelläkään Penan työnantajista ei ollut moitteen sanaa hänen työpanoksestaan. Hiljalleen Pena ikääntyi ja työtarjoukset väheni. Lopulta niitä ei tullut ollenkaan. Viina maistui entistä enemmän, koska sinkkumiehen elämässä ei juuri muuta sisältöä ollut aiemminkaan kuin työ ja paikalliskuppilassa tuopin äärellä seurustelu. Enää jäljellä oli oikeastaan vain jälkimmäinen. Potkujen jälkeen ensimmäiset pari vuotta Pena sai hyvää ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, mutta työttömyyden pidennyttyä hän joutui lopulta turvautumaan sosiaalitoimiston apuun saadakseen jonkin avun toimeentuloon, vaikka hän viimeiseen asti yrittikin vältellä sossun luukkua.

Työttömyyden kestäessä, myös Penan kunto heikkeni ja terveyskin alkoi rakoilla. Hän ei kuitenkaan kääntynyt kovinkaan usein terveydenhuollon puoleen, koska Penan luonteeseen ei käynyt ajatus taakkana olosta. Jo pelkkä työttömänä olo sai Penan tuntemaan, että hän on taakkana. Lopulta sairauksia oli jo sen verran, että Pena määrättiin työkyvyttömyyseläkkeelle. Lääkäri oli jo useamman vuoden ajan harvoilla tapaamisillaan moralisoinut Penaa, että tämän tulisi heittää alkoholi tyystin pois, tehdä elämäntaparemontti ja hankkia itselleen työtä. Nyt oli kuljettu kuitenkin jo sen pisteen ohi ja Pena saisi säännöllisen, vaikkakin kovin pienen toimeentulon eläkkeen muodossa.

Pena ei koskaan oikein itse tiennyt, mistä lopullinen alamäki alkoi. Hän ei tiedä miksi juuri hänet irtisanottiin hänen ensimmäisestä työpaikastaan, eikä hän tiedä tarkalleen, miten juopottelu lisääntyi jo nuorena miehenä. Hän ei osaa sanoa, miksei häntä palkattu enää reilu nelikymppisenä töihin. Sen sijaan kaikilla muilla on tuntunut olevan selkeä käsitys Penan kohtaloon johtaneista syistä. Milloin kyse on ahneen ay-mafian haalimista liiallisista eduista, toisinaan Pena on varmasti loisinut juoppona kunnan tuottamattomassa turvatyöpaikassa kupaten veron maksajien rahoja. Milloin mitäkin.

Poliitikoilla on usein tapana sanoa, että maailma on muuttunut ja menneeseen ei enää ole paluuta. Minusta maailmaa on tietoisesti muutettu ja ei vähiten poliitikkojen toimesta. Ei laman suuren työttömyyden olisi tarvinnut johtaa kuntien töiden yksityistämiseen. Vaikka se saattoi johtaa kokonaispalkkakustannusten pienenemiseen, ei se tuonut kokonaisuutena kunnille taloudellista säästöä. Yhä enemmän ihmisistä näet joutuivat täysin kokonaan turvautumaan sosiaalitukiin henkensä pitimiksi. Tämä aiheutti toisaalta kuntien verotulojen pienentymisen ja menojen kasvun. 80-luvulla yli vuoden työttömänä olleiden määrä vakiintui alle 11 000 henkilöön vuodessa. 90- luvun jälkeen tähän päivään mennessä tuo työttömien osuus ei ole laskenut yhtenäkään vuonna alle 20 000 ihmisen. Ei, vaikka tilastojen tulkintaa on lievennetty laman jälkeen niiden kaunisteluksi ja ei edes siitäkään huolimatta, että maassamme on enemmän rahaa kuin 80-luvulla.

Voimme muuttaa maailmaa ja maatamme. Parhaiten se onnistuu muuttamalla politiikkaa, joka taas muuttuu vain kansalaisten painostaessa päättäjiä. Voimme luoda maan, jossa veroja kertyy ja Penan kaltaiset ihmiset saavat aivan oikeaa ja hyvää palkkaa tekemästään työstään. Nyt olemme luoneet maan, jossa työtöntä syyllistetään ja työtön itsekin syyllistää itseään. Emme hahmota missä yhteiskuntamme todelliset valuviat ovat, vaan vaadimme yksilöiltä entistä enemmän vastuunkantoa yhteiskunnan pelastamisesta. Todellisuudessa nykytilanteesta ovat hyötyneet ainoastaan eliitti, hyvin toimeentulevat ja rikkaat.

Valta kansalle, rakkautta kansalle
J. Tuomiovaara

PS. Tämä tarina ja siinä esiintyneet henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta heidän tarinansa on valitettavan moni kokenut.

 

 

It ain’t class war until we FIGHT BACK.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s