Sipilä ON Troijan hevonen

cropped-liittox.jpg

Kirjoitin mielipidekirjoituksen, jonka keskeinen sisältö oli, ettei SAK:n tulisi neuvotella yhteiskuntasopimuksesta. SAK:n valtuusto näet linjasi kevään kokouksessaan, etteivät leikkaukset tuo kasvua. Päinvastoin, niiden nähtiin ennemmin olevan orastavalle talouskasvulle uhka. SAK on tuolloin keväällä otetun linjan mukaan kyllä valmis tuottavuustalkoisiin, mutta korostaa, että se edellyttää käytännössä työntekijän parempaa asemaa, työnantajilta ehdotonta sitoutumista talkoisiin ja ettei leikkauksilla revitä entistä suurempia eroja kansalaisten välille. SAK myös vaati järeitä kirjauksia veronkierron ja harmaantalouden kitkemiseksi.

Jos katsoo viimeisimpiä keskitettyjä työmarkkinaratkaisuja, tarvitsemme isoja työnantajia velvoittavia lakimuutoksia, jotta duunarit tuottavuustalkoisiin voisi edes harkita lähtevänsä. Ne lakimuutokset edellyttävät työnantajien sitomista työllisyyden kasvattamiseen. Tähän astiset keskitetyt ratkaisut ovat perustuneet silkkaan hyväntahtoiseen luottamukseen siitä, että työnantajat ovat kertoneet pyrkivänsä työllistää enemmän ihmisiä. Todellisuus on osoittautunut aivan toiseksi. Erittäin suuria voittoja tekevät yrityksetkin, ovat viimeaikaisten äärimaltillisten ratkaisujen jälkeen irtisanoneet työntekijöitä kovalla kädellä. Hyvinä esimerkkeinä käynee vaikka Pohjolan finanssikonserni ja Kesko, jotka ovat takoneet satoja miljoonia voittoa ja samalla irtisanoneet satoja työntekijöitä. Maltilliset palkkaratkaisut ja yhteisöveron merkittävä alennus johtivat siihen, että yhtiöt työnsivät entistä enemmän rahaa omistajille ja samalla potkivat henkilöstöä pihalle. Eihän tämä yhteiskunnan etu ole, mutta omistajien edunvalvojat, vallassa olevat poliitikot, ovat työnsä suorittaneet kiitettävin arvosanoin. Verokertymät pieneni ja verovaroin elätettäviä kansalaisia saatiin aikaiseksi lisää.

Mielipidekirjoituksessani kerroin myös, että PAM päätti liittokokouksessaan, ettei se neuvottele kiristettynä. Mielipidekirjoitustani SAK:n ja PAMin linjausten käytännön seurauksista ei julkaistu, vaikka lähetin sen kaikkiin valtakunnan printtimedioihin. Tosin se saattoi olla yksinkertaisesti sen verran paska, ettei sitä sen vuoksi voitu lehtien palstoille päästää. Mene ja tiedä. Toinen vainoharhaisempi vaihtoehto on, että se ei olisi tukenut valtaapitävien agendaa, vaan olisi ollut liian suora kyseenalaistus siitä, että onko ay-johtajilla mandaattia edes käydä neuvotteluita, jolloin sopimus olisi kaatunut jo tähän.

Hallitusohjelmaan on joka tapauksessa kirjattu merkittäviä heikennyksiä työntekijöiden asemaan, leikkauksia, jotka kirpaisee kaikista eniten pienituloisia ja muita kohtia, jotka repivät eroja rikkaiden ja köyhienkansalaisten välille. Silti SAK jatkaa neuvotteluissa, vaikka kukaan ei oikein tunnu edes tietävän mistä varsinaisesti neuvotellaan. Onko kyseessä neuvottelut? Neuvotellaanko nyt siitä, että pitäisikö neuvotella? Vai neuvotellaanko siitä, että mikäli neuvotellaan, niin millaisista asioista voitaisiin neuvotella, milloin ja ketkä ja miten? Enpä tiiä! Eikä tunnu tietävän moni muukaan, kun SAK:nkin hallituksen jäsenet sitä jopa julkisuudessa päivittelevät. Paketti tuntuu olevan levällään ja hukassa kaikilla. Ehkä se on myös tarkoituksenhakuista. Ehkä levällään oleva täysin epäselvä paketti onkin tarkoituksellinen, kuin Troijan hevonen, jota lykätään kaiken kansan ihmeteltäväksi, samalla kun duunareita ajetaan teuraalle kuin sikoja konsanaan.

Sipilän strateginen hallitusohjelma, josta yksityiakohdat loistavat poissaolollaan ja sekavat puheet yhteiskuntasopimusneuvotteluista, lienevät pääministerimme pyrkimys pitää keskustelu kiinnittyneenä sivuseikkoihin. Samalla hallitus potkaisee köyhimmät kuilun yli haaliakseen rikkaille lisää valtaa ja mammonaa. Hallitusohjelmaan on päämääriksi kirjattu mm. yrittäjien, yritysten ja omistajien aseman vahvistaminen. Se äkkiseltään kuulostaa suoraan työntekijöiden aseman heikentämiseltä. Hallitusohjelmassa on paljon epämääräisyyksiä. Siinä mainitaan mm., että ”kilpailukykymme on rapautunut 10-15% keskeisiä kilpailijamaita heikommaksi”. Tämä ja monia muita yliolkaisia, faktat sivvuuttavia, heittoja vilisevä hallitusohjelma on Sipilän sanojen mukaan vain strateginen, suuntaviivat ja päämäärätantava. Ehkäpä itse Sipilä on se oikeistolaisten Troijan hevonen, joka on sätkynuken lailla laitettu hämmentämään asioita. Hän on riittävän luotettavan oloinen ja hänellä riittää omien yritysten menestymisen kautta meriitit näennäisesti talouspuoleltakin. Mutta työmarkkinoiden sopimustoiminnasta eikä valtakunnan johtamisesta hänellä ei ole harmainta aavistusta ja hänen annetaan sopivissa määrin häröillä, jotta kansan huomio pysyy sopivasti kiinnittyneenä sivuseikkoihin.

Hallitusohjelman mukaan leikkauksia on tarkoitus tehdä 4-5,5 miljardia. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen mukaan hallituksen kaavailemat leikkaukset kurittaa eniten pienituloisia ja repii tuloeroja entisestään. Rikkaat siis rikastuisivat ja köyhät köyhtyisivät. Nyt kun kolmikannassa käydään teatraalista neuvottelua neuvotteluiden mahdollisuudesta, saa hallitus valmistella jo kaavailemansa leikkaukset kaikessa rauhassa. Mikäli ay-liike ei yhteikuntasopimusta hyväksy, saadaan siitä oiva syntipukki tuleviksi vuosiksi siitä, miten se ajoi koko valtion ahdinkoon. Niin tai näin, ay-liike ei voi voittaa tappelua oikeiston kanssa sopimusteitse, eikä oikeiston omistama media tule päästämään sitä helpolla tapahtui mitä hyvänsä.

Palvelualojen ammattiliitto linjasi liittokokouksessaan, että se ei neuvottele kiristettynä ja SAK sen sijaan linjasi neuvottelevansa, mikäli työntekijöiden asemaa parannetaan ja leikkauksilla ei revitä laajemmaksi syntynyttä kuilua köyhien ja rikkaiden välille. Molemmat näyttävät olevan neuvottelupöydissä hyvin kapein mandaatein, kyseenalaista on, onko jo tässä kohtaa valtuudet neuvotella ylitetty. Molempien organisaatioiden johdoila olisi mahdollisuus kysyä jäsenten edustajilta, miten neuvotteluihin tulisi suhtautua. PAM uudisti sääntöjään ja samalla halusi dynaamisen ja ketterän 50-henkisen valtuuston. Yksi perusteluista oli se, että aiempaa pienempi valtuusto olisi vuorovaikutteisempi ja ketterämpi, nopeampi reagoimaan. Nythän tuota voisi kokeilla ja käyttää. Samaten SAK voisi suoraan kysyä omilta 119 valtuuston edustajalta, mitä mieltä he ovat, onko heidän keväisen linjauksen mukaista edelleen jatkaa neuvotteluita. Päättivätpä jäsenkuntaa edustavat valtuustot mitä hyvänsä, olisi se jämerä selkänoja liitto- ja keskusjärjestöjohtajille, joiden olisi helppo tukeutua valtuustojen tekemiin päätöksiin ja johtaa koko ay-liikettä entistä voimakkaammin ja suuremman luottamuksen saattelemana.

PAMissa asian voisi ottaa valtuuston jäsenet toteutettavakseen. Mikäli 26 valtuuston jäsentä pyytää sääntöjen mukaisesti ylimääräistä kokousta, sellainen tulee järjestää. SAK:n valtuuston jäsenet voisivat kootusti esim. kirjelmöidä sen hallituksen jäsenille omat kantansa sopimusneuvotteluista. Tällä keinoin liitto- ja keskusjärjestöjohtajat saisivat paremmin aikaan yhtenäisen työväen ja joukkovoiman tai yhteiskuntarauhan, mikäli päätös olisi asiasta sopiminen. Yhtä kaikki, pakka levällään hilluminen johtaa kansan tietämättömyyteen ja hallitsemattomaan ihmismassojen vellomiseen, jota ei voi pysäyttää hallitus, eivätkä luottamuksen menettäneet työväenluokan johtajatkaan.

Työvenluokan yhtenäisyyttä vaatien, rakkaudella
J. Tuomiovaara

 

Tämähän voisi hyvin kuvata tätä nykyhallituksen strategiaa, sen suunnittelua, neuvottelua ja toimintakulttuuria.

11108568_854893624602822_163218605_n

Mainokset

One thought on “Sipilä ON Troijan hevonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s