PAM ei neuvottele kiristettynä

cropped-liittox2.jpg

Suomen hallituksen ja etenkin pääministeri Sipilän asettama takaraja yhteiskuntasopimusneuvottelujen aloittamiselle lähestyy. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK on jo neuvotteluihin valmistautumisen aloittanut ja miettii, mitä asioita pöydälle tulisi ottaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toivomuslista on jo pitkään ollut tiedossa ja kerännyt niin laajan vastustuksen, että nyt hallitus yrittää epätoivoisesti tehdä edes pientä pesäeroa ”toivelistaan”. Tämä kaikki herättää niin kovia tunteita, että maltti on hukassa puolin ja toisin. Asiallinen huomautus siitä, että onko Palvelualojen ammattiliitolla ja sen johdolla valtuutusta – tyylikkäämmin ilmaisten mandaattia – käydä neuvotteluja, saattaa aiheuttaa yllättävänkin hyökkääviä reaktioita. Nyt olisi tärkeintä keskittyä rakentamisen ja yhtenäisyyteen, ei rikki repimiseen.

Koko tilanne kiertyy PAMin historian ensimmäisen liittokokouksen ympärille. PAM aloitti jo muutama vuosi sitten organisaationsa uudistamisen tarkoituksenaan tehdä PAMin hallinnosta nopea ja ketterä, PAMista Suomen rohkein ja uudenaikaisin ammattiliitto. Muutoksen keskiössä oli jäsen ja keinot vaikuttaa jäsenen vaikutusmahdollisuuksiin. Jäsenelle tuli saada aito vaikutuskanava, jota pitkin hänen äänensä ja viestinsä saataisiin kuuluviin, ilman liiallista byrokratiaa, ilman turhia kokousteknisiä kikkailuja.

Ikävä kyllä, nyt lähes koko keskustelu siitä, voiko PAM osallistua yhteiskuntasopimusneuvotteluihin, koskee vain ja ainoastaan sitä, missä vaiheessa liittokokousta niin sanottu ”Irti yhteiskuntasopimuksesta” –puhe pidettiin. Puheen yhteydessä jätettiin kannatettu päätösesitys, että neuvotteluista irtaudutaan. Puheen sijainti esityslistalla vaikuttaa siihen, että onko päätösesitys nyt hyväksytty, jätetty huomiotta tai mitätön. Toisin sanoen, kokoustekniset jutut, joiden ei pitänyt vaikuttaa, ovat nyt kaiken keskiössä, vaikka jäsenistön kanta ”PAM ei neuvottele kiristämällä” on varmasti selvä kaikille .

Elämme erittäin vaikeita aikoja, paitsi taloudellisesti myös ammattiyhdistysliikkeenä. Talous on jämähtäneessä tilassa, hallitus pelottelee lisäleikkauksilla, työttömyys kasvaa ja Elinkeinoelämän keskusliitto pyrkii kaikin tavoin lyömään ammattiliittoja polvilleen. Tässä tilanteessa olisi äärimmäisen tärkeää, että omat rivit pysyisivät suorina, että juopaa johdon ja jäsenten välille ei tieten tahtoen kasvatettaisi ammattiyhdistysliikkeen sisällä, etenkään johdon toimesta. Tärkeintä olisi, että jos jäsenistölle puheenjohtajan suulla sanotaan, että PAM ei neuvottele kiristettynä, niin jäsenistö voisi myös luottaa siihen, että PAM ei neuvottele kiristettynä.

PAM:in ylintä päätösvaltaa käyttävä elin, Liittokokous, on kantansa ilmaissut. Paitsi puheenvuoroissa, myös puheenjohtajan linjapuheessa. Yhtenäisyyden kannalta olisi suotavaa, että päätöstä kunnioitettaisiin. Hallituksen ylimääräisiä kokouksia voidaan järjestää vaikka kuinka, valtuustonkin voi kutsua koolle, mutta liittokokous on sanansa sanonut. Se mikä on nyt tärkeintä, on että kunnioitetaanko sitä sanaa, vai yritetäänkö se sivuuttaa kokousteknisin nyanssein, hallinnollisin temppuiluin tai muilla silmänkääntökikoilla. Äärimaltillisia palkkaratkaisuja on tehty jo pitkään, eikä merkittävällä osalla palvelualojen työntekijöistä palkka takaa toimeentuloa. Samaan aikaan kuitenkin työllistämisen edistämiseksi tehdyt maltilliset ratkaisut ovat johtaneet vain yritysten kasvaneisiin voittoihin ja työttömyyden kasvuun. Liittokokous ja jäsenistö katsoivat, että nyt harjoitettu sovittelevuus on tullut päätökseensä.

PAM ei neuvottele kiristämällä. Suomen hallituksella on edelleen neuvottelu pöydässä 1,5 miljardin lisäsäästöt ”vauhdittamassa” tulokseen pääsemistä. Nämä leikkaukset kohdistuisivat kokonaisuudessaan työttömiin, matalapalkkaisiin, eläkeläisiin. Tätä on vaikea nähdä minään muuna kuin kiristämisenä ja niin kauan kuin nämä pelotteet ovat olemassa, neuvotteluja ei tule käydä.

Mitä me hyödymme, jos emme ole neuvottelupöydässä? Toivottavasti ainakin saamme omanarvontuntomme takaisin. Meitä ei saa neuvottelemaan kiristämällä. Meitä ei saa neuvottelemaan pelottelemalla. Näiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä. Nyt, kun mitä ilmeisimmin ne eivät ole, me valitettavasti olemme pakotettuja sen toteen näyttämään. Entä, jos neuvottelupöydissä olisi saavutettavissa jotain hyvää ja tärkeää? On vaikea kuvitella, että mikä olisi sen arvoista, että sen saamiseksi uhrataan luottamus?

Yksinkertaisin ratkaisu ongelmaan on, että molemmat leirit vastaisivat kysymykseen; saavatko kokoustekniset pilkun hionnat mennä jäsenen ja jäsenen tahdon edelle? Rakennetaan yhdessä PAM:ista Suomen rohkein ja uudenaikaisin ammattiliitto. Ammattiliitto, jolle ei sanella ja jota ei uhkailla.

Mira-Veera Auer, liittokokousedustaja
Niko Ravattinen, liittokokousedustaja
Mikko Ruokonen, liittokokousedustaja
Joona Tuomivaara, liittokokousedustaja
Isto Yrjönen, liittokokousedustaja

Ps. Missä mennään nyt. Iltalehti kirjoittaa aiheesta uutisessaanjoka pohjautuu kokonaisuudessaan tästä kirjoituksesta lyhennettyyn mielipidekirjoitukseen. Uutinen kiertää tällä hetkellä sosiaalistamediaa ennen kokemattomalla vauhdilla.

Tästä on kyse

Vahva

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s