Näin meitä kusetetaan osa 5. AY-MAFIA

Hakaniemessä on miljoonien veroparatiisi, jossa todelliset suomalaiset veroparasiitit elelevät AY-mafian mahdollistamasti tavan duunarin rahoilla. AY-pamput järjestävät lakkoja vain pönkittääkseen omaa valtaansa. Oman valtansa sokaisemat AY-jyrät, jotka ovat jämähtäneet 70-luvulle, tuhoavat suomalaisen yhteiskunnan kohtuuttomin vaatimuksin ja hidastamalla päätöksentekoa vain hidastamisen riemusta. Liittojohtajat ovat niin mustasukkaisia vallastaan, että mieluummin aiheutetaan yhteiskunnalle miljardien vahingot, kuin tingitään omasta vallasta milliäkään. Tähän loppuun voit vielä lisätä mitä tahansa kuulemaasi ”AY-kritiikkiä”.

Kaikki edellä oleva on yleensä raflaavasti kirjoitettua silmään kusemista, ETLAn, EVAn tai suoraan EKn etupiiriin kuuluvalta tutkijalta tai taholta. Masinoitua, harkittua ja, mikä pahinta, rahoitettua silmään kusemista.

Hakaniemessä ei ole miljoonien veroparatiisia. SAK ja liitot eivät ole kahmineet vuosikymmenien aikana miljoonia itselleen, rakenteisiin, rahastoihin eivätkä muuallekaan. Ammattiyhdistyksen jäsenmaksu, yleensä noin 1,5% tuloista on toki verovähennyskelpoinen. Mutta kaikki jäsenmaksutulot menevät pääosin toiminnan pyörittämiseen; henkilöstön palkkoihin, edunvalvontaan, koulutuksiin ja materiaaleihin – näistä menoista taas maksetaan aivan normaalit verot; työntekijöiden palkoista työnantajamaksut ja ennakonpidätykset ja niin edelleen. Arvonlisäverosta yleishyödylliset yhdistykset ovat vapautettuja, niin ammattiyhdistykset, kuin Pelastakaa Mannerheimin Lapset äryytkin. Jäsenmaksun verovähennysoikeus ja alv-vapaus ovat myös EK:n alaisilla työnantajaliitoilla.

Yleisen väitteen mukaan ammattiliittojen tuloslaskelmat olisivat salaisia tai piilotettuja tai jotain. Paskat. Yksinkertaiset hakusanat missä tahansa hakukoneessa ”[liitonnimi] toimintakertomus” ja kyllä löytyy. Jos ei ole internettiä käytössä, tai Googlet, Yahoot ja kumppanit tuntuvat liian hankalilta, niin aina voi soittaa liittoon ja pyytää toimintakertomuksen tilinpäätöksineen nähtäväksi.

Ammattiyhdistysliike, ammattiliitot ja keskusjärjestöt ovat järjestäneet 2000-luvulla vähemmän lakkoja ja muita työtaistelutoimia kuin koskaan (http://www.stat.fi/til/tta/2014/tta_2014_2015-04-28_tau_002_fi.html). Lakko on työtaistelutoimi ja työntekijöiden voimakkain ase. Sitä ei käytetä turhaan, vaikka Media ja Eteläranta muuta väittäisi. Lakkoilemalla ei myöskään haluta ahneesti lisää liksaa ja pönkittää AY-pampun omaa valtaa. Työtaistelujen (sis. lakot, ulosmarssit, etc) yleisimmät syyt vuonna 2014 olivat; irtisanomiset tai niiden uhka 28,9%, työnjohto 20,3 ja vasta kolmantena palkkaus 10,9%.

Perjantain 18.9 ulosmarsseilla ja lakoilla ja mielenilmauksella ei myöskään haluttu pönkittää AY-pomojen valtaa tai kasvattaa heidän ”kassejaan”. Mielenilmaus oli suunnattu hallituksen pyrkimyksiä keikauttaa lainsäädännön vaikutus – ja etenkin tarkoitus – päinvastaiseksi. Pakottava lainsäädäntö tarkoittaa, ei sitä että menisimme ajassa eteenpäin, vaan sitä että palaamme takaisin 1800-luvulle. Erityisesti se tarkoittaa sitä, että työntekijät menettävät oikeuksiaan ja lain tuoman turvan. Joka muuta väittää puhuu paskaa tai on idiootti. Pahimmassa tapauksessa molempia.

Päätöksen tekoa ei myöskään kukaan halua hidastaa. Sopimusprosessi vaan on luonnostaan hidas. Mutta sopimusprosessi on hyvinvoinnin perusta. Se, että toinen osapuoli ei sanele ehtoja, suojaa loppujen loputtua molempia osapuolia. Se että molempien osapuolien tarpeet huomioidaan, luo vakautta. Voit toki väittää tätä ideologiseksi diipa-daapaksi. Mutta, onko sattumaa, että Suomi on yksi maailman vakaimpia, ellei jopa vakain valtio. Meillä on kuitenkin historiassamme yksi euroopan suhteellisesti verisimmistä sisällissodista, paha taipumus käydä silloin tällöin hakemassa naapurilta turpaan (heimosodat, Aunuksen retki) sekä edelleen kansallishuvina pätkiä Perttiä kuonoon lauantaisin nakkikioskilla, sekä piestä suulas muija muutoin vain. Vakauden takeena ovat olleet maltilliset tuloerot, jotka osaltaan on taannut sopimisen kulttuuri. Josta Insinöörikin jutteli. Että käden puristus on vahvempi kuin satasivuinen sopimus.

AY-mafia tuhoaa Suomen talouden ja yhteiskunnan ja bruttokansan tuotteen kohtuuttomin vaatimuksin. Vitut tuhoaa. Me ollaan miltei koko 2010-luku suostuttu äärimaltillisiin, inflaation alle jääviin palkankorotuksiin. Me ollaan de facto otettu 2010-luvulla vastaan vuosittain palkanalennus, pelastaaksemme Suomen talouden. Yrityksille on annettu tulonsiirtoina valtiolta noin 3 miljardia euroa, jotta ne työllistäisivät. Eivät ole työllistäneet vaan maksaneet miljardiosinkoja. Joten kuka tuhoaa ja mitä?

Setä on varmasti kritisoinut liittojohtajia, ehkä jopa enemmän kuin monet muut. Keskusjärjestöjohtaja Lylykin on saanut kuulla kunniansa, siinä missä Ann Selin ja kumppanit. Kritiikkiä on tullut ja tilanteesta riippuen sitä on joskus jopa perusteltu. Rehellisesti, annan tällä hetkellä tukeni PAMin nykyisille johtajille, niin Anille, Niinalle, Jyrkille, kuin valtuustonpuheenjohtajille Berhanille, Sirpalle ja erityisesti Saulille. Saatanpa tukea jopa hallitusta ja valtuustotovereitani. Se ei silti estä minua olemasta edelleen sitä mieltä, että PAMin tulisi räväköityä. Se ei estä minua olemasta sitä mieltä, että puheenjohtajat tulisi aina äänestyttää. Se ei estä minua olemasta sitä mieltä, että PAMissa tehdään liikaa kabinettipäätöksiä. Ja vaikka itselleni SDP:n jäsenkirjasta onkin hyötyä, se ei estä minua olemasta sitä mieltä, että puoluekirjoilla ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, kuka on kelvollinen mihinkin pestiin, titteliin ja paikkaan. Mutta väite, että Lyly tai Selin tai valitsemasi AY-johtaja, mieluummin katsoisi Suomen tuhoutuvan, kun luopuisi yhdestä vallanmurustakaan on naurettava.

Yleinen ja usein jopa verrattain hyvin perusteltu kritiikki on, että ay-liike ei olisi työelämän ulkopuolisten henkilöiden tukena; eläkeläisten, pitkäaikaistyöttömien ja opiskelijoiden. Tämän minä joudun myöntämään olevan osittain totta. AY-liike on kuitenkin lähtökohtaisesti työväen edunvalvontaliike, AY-liike muodostuu ammattiyhdistyksistä, eli ammattiliitoista  ja ammattiosastoista. AY-liikkeen on vaikea ajaa omilla keinoillaan eläkeläisten etua ja asiaa, on vaikea valvoa työttömien kohtelua ja pitää huoli opetuksen tasosta. Toisaalta ammattiyhdistysliike tekee jatkuvaa yhteistyötä ammattiinopiskelevien etujärjestöjen kanssa, ammattiyhdistyksissä on tarjolla opiskelija- ja eläkeläisjäsenyyksiä, jolloin etenkin eläkeläisille järjestetään kyllä toimintaa ja virkistystä. Ammattiliitot ja -osastot huolehtivat kyllä myös omista työttömistään – etenkin ansiosidonnaisen päivärahan muodossa. Ammattiyhdistysliike on ollut myös säätämässä oppivelvollisuutta, tekemässä eläkejärjestelmiä ja sopimassa monista muista koko yhteiskuntaa ja varsinkin heikommassa asemassa olevaa edesauttavasta asiasta.

Mitä paremmassa asemassa yhteiskunnan heikoimmat ovat, sitä vahvemmassa asemassa työväki on. Totuus, joka on helppo unohtaa. Niin kauan kuin heikoimmillekin taataan ihmisarvoinen elämä, ilman että heidän tarvitsee alistua riistoon, ei kenenkään siihen tarvitse alistua. Mutta jos me mahdollistetaan yhdenkin ihmisen riistäminen, pian me olemme taas riiston alla kaikki.

Tähän loppuun henkilökohtaisella tasolla pieni näpäytys, AY-mafiasta puhuville. Kun LiittoX –blogi ”löi läpi” ”pienellä suurella Lakko-oppaallaan” (Huom! pieni p-kirjain on harkittu tyylikeino) pääsin hetkeksi ihan kunnolla internet-ryöpytykseen. Minä olin 70-lukulainen komukki. En ole. Olen 80-luvulla syntynyt ja demari. Minä olin loinen, joka elää jäsenten rahoilla. En ole. Minä olen myyjä hypermarketissa ja jos minä jotain loisin, niin liian pitkiä taukoja – asemani ammattiosaston puheenjohtajana, ei anna minulle niin paljoa valtaa, että se sokaisisi yhtään ketään. Eikä se muuten anna sanottavampaa rahallista etua.

Minä olin hinkuyskäinen, raivotautinen, harhainen hullu, joka oli ottanut tavoitteekseen Suomen talouden tuhoamisen. Hinkuyskää minulla ei tiettävästi ole. Hulluudesta en voi olla varma, koska harvemmin ne hullut kai itse sitä tietävät. Mutta sen voin luvata, että tarkoituksena minulla ei ole tuhota Suomen taloutta. Vilpittömänä tarkoituksena minulla on kehittää PAMista rohkeampi, kantaaottavampi liitto, joka ottaa sen paikan, mikä Suomen suurimmalle ammattiliitolle kuuluu. Vilpittömänä tavoitteena minulla on saada ihmiset ja kanssatyöläiset uskomaan, että vain yhdessä me olemme vahvoja, almujen perässä juostessamme, me alistumme riistettäviksi. Menestyä saa, pitää ja kannattaa, mutta se ei saa tulla toisten ihmisten kustannuksella.

Ammattiyhdistysliike ja työväenliike ovat olemassa turvatakseen työläisten oikeudet. Olemassa olon tarkoituksena on työllisyyden, työolojen ja työehtojen kehitys. Piste.

Rakkaudella,
Setä
omakuva0001
P.s. Setä on PAM – Osuustoiminnan ammattilaiset Ry, osasto 002 puheenjohtaja. Osaston jäsenmäärä on noin 1600 jäsentä. Puheenjohtajuus vie kuukausitasolla vähintään 4 tuntia puheenjohtajan omaa aikaa. Lisäksi erinäköiset projektit ynnä muut kirjoitukset (aloitteet, kannanotot, julkilausumat) ovat suoraan omasta ajasta pois. Puheenjohtalle korvataan vuodessa 350€, sekä 50€ ”kannusteosa”, mikäli osasto selviytyy kaikista Liiton osastolle asettamista velvoitteista. Työmäärän ollessa 48-80 tuntia, ei näillä hommilla pääse tuntipalkoille. 400€ kertakorvauksesta myös maksetaan verot.

Setä toimii myös toimipaikkakohtaisena luottamusmiehenä, ilman työstävapautusaikaa ja vastoin yleistä kuvitelmaa, ilman erillistä korvausta. Luottamusmiestoimet tehdään omalla ajalla, ellei niitä ole välttämätöntä kiireellisyyden vuoksi hoitaa työajalla.

Sama lyhyesti. Sen sijaan, että Setä olisi saanut valtaa, kunniaa ja kultaa, Setä on saanut tähän mennessä stressin, unettomuuden, löysän vatsan ja orastavan alkoholismin. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.

Advertisements

One thought on “Näin meitä kusetetaan osa 5. AY-MAFIA

  1. Kyllä se vain niin on että jokainen lakko on ollut turh ja eiheeton kun vertaa sitä kuiden euroopan maiden tilanteisiin. 30 vuoden työuran jälkeen josta puolet suomessa ja toinen puoli saksassa voin sanoa että meillä on palkka, johtamis, irtisanomis ja työaika asiat loistavassa kunnossa verrattuna esim saksaan. Euroopassa vain akateemiset pääsevät samoille paloille kun meillä. Työtä pitää tehdä tuloksellisesti, tehokaasi ja vaatimusten mukaan toisin kuin meillä täällä suomessa. Ongelma on siinnä että SAK tuutista tuleva tarina euroopan pitkistä lomista, korkeista palkoista ym on höpön löpy puhetta. Onhohan tämän blogin kirjoittaja itse ollut edes viikon töissä jossain muualla.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s