Johtajat – nuo suomalaisen työelämän viheliäsimmät kusipäät

cropped-liittox.jpg

*VAROITUS* Tämä teksti on seksistinen ja erittäin sukupuolittunut. Se käsittelee suomalaisten yritysten johtoa ja se on ainoa syy edellä mainittuihin. *VAROITUS*

Suurten suomalaisten yhtiöiden (keski)johdossa työskentelee ihmisinä itseään pitäviä olentoja, elämäänsä tyytymättömiä mulkkuja, jotka pettyivät kun urakehitys ei saanutkaan viimeistä kruunua ja ylennyksiä ei tullut sen jälkeen kun täytti viisikymmentä. Puhun niistä johtajista, joilla voi olla isotkin yksiköt johdettavinaan, mutta he eivät ole yhtiöidensä kermaa, joita nostettaisiin esimerkiksi päivälehtien lööppeihin.

He ovat johtajia, joita on koko työura ruokittu ajatuksella, että kun oikein kovasti painaa hommia, tulee urakehitys olemaan päätähuimaavan nousujohteinen. He ovat viettäneet jo ensimmäiset kesätyönsä kyseisissä firmoissa ja tehneet niille opinnäytetyönsä koulusta valmistuessaan. Kun urakehitys näyttää tyssänneen, omaa pettymystä puretaan miten milloinkin, alaiset helpoimpana sylkykuppina.

Työntekijät saavat kärsiä näiden henkisesti keskenkasvuisiksi jääneiden mielivallasta, kun elämänsä työlleen omistaneet itsekeskeiset entiset uraohjukset on päässeet asemiin, joissa omaa mahtiaan voi näyttää vain käyttäytymällä kusipäisesti.

Toki tynkäuraan reagoidaan monin muinkin tavoin, kun ihmisraunio huomaa elämänsä perustuneen aina vain seuraavalle korokkeelle hamuiluna, aina korkeammalle yrityksen hierarkiassa. Kuitenkin ehdottomasti viheliäisimpiä ovat ne, jotka kompensoivat omaa pettymystään munien kalistelulla ja mahtailulla. Ne, jotka passivoituvat ja käpertyvät kuoreensa ovat sinällään vähemmän pahasta päästä, vaikka heidänkin kyvyttömyytensä tehdä päätöksiä johtaa erittäin ikäviin tilanteisiin työntekijöiden kannalta ja miksei yritystenkin. Tämä teksti käsittelee pääasiassa noita pahempia, vallanhimoisia munia kalistelevia kusipäitä.

Kusipääpikkujohtajien syntyminen lienee suomalaisessa yrityskulttuurissa vain vääjäämätöntä. Meillä yrityksien johtaminen perustuu siihen, että jo uran alkuvaiheessa, rekrytointitilanteessa, ihmisille kusetetaan päin naamaa, että näillä on hyvät etenemismahdollisuudet yrityksessä. Kerrotaan kuinka mahdollisesti vielä edellinen pääjohtaja oli edennyt huipulle ihan normaalista rivimiehestä ja samalla sadoille, ellei jopa tuhansille märkäkorville luodaan mielikuva, että jos hekin oikein kovin ponnistelevat, heistäkin voisi tulla seuraavia pääjohtajia.

Teille pyrkyreille tiedoksi, ei tule! Te voitte opiskella töiden ohessa, antaa ilmaiset työtuntinne työnantajillenne, voitte rikkuroida ja suolata työkavereitanne edistääksenne urakehitystä, mutta te ette tule etenemään kuin maksimissaan sektorijohtajiksi. Sekin on yritysten hierarkiassa paljon. Tienaatte oikein mukavasti, mutta etuliitejohtajat pääsevät kovin vähän tekemään itsenäisiä päätöksiä, paistattelemaan mediassa saati vaikuttamaan yhtiön suuntaan. Jos joskus jonkun uutisoinnin yhteydessä päästään antamaan asiantuntijalausuntoa, sillä mehustellaan ensiksi itseä YLE areenasta toistuvasti pällistellen ja vielä muutamien kuukausienkin jälkeen muistellaan, kuinka hyvin asia tulikaan hoidetuksi. Haaveissa siintää, että viimeistään tämän kun ne siellä yhtiön hallituksessa näkevät, aukeaa se viimeinen ovi korkeisiin saleihin ja saadaan viimeinen silaus uralle. Ylöspäin olisi kiva päästä, asemaan jossa ei enää olla puun ja kuoren välissä. Ei ja vielä kerran ei! Ovet kirkkaisiin saleihin, ne ovet ovat säpissä ja pysyy.

Pyrkyrit ovat omassa katsannossani alempana kuin rikkuri! Näitä pyrkyreitä varten on Suomen laissa säädetty oikein erityinen ase, jolla sitten turhaumiaan pääsee verisesti purkamaan työntekijöihin. Se on nimeltään YT-laki, jonka varjolla paskinkin johtaja voi piestä duunarit pihalle firmasta ilman pelkoa, että joutuisi vastuuseen täysin moraalittomasta toiminnasta. Itse asiassa, jos et säännönmukaisesti käy YT-neuvotteluita, se helposti tulkitaan toimettomuudeksi. Ainakin pyrkyri itse ajattelee niin. YT-neuvotteluiden pitäminen pitäisi olla kansalliseen häpeäpaaluun johtava teko, joka osoittaa että laivan kapteeni on luovinut aivan väärillä kursseilla jo aivan liian pitkään ja että hän viimeisenä kunniallisena tekonaan on hylkäämässä uppoavan laivan viimeisenä, yrittäen vielä saada työntekijät pelastusveneisiin ja säilytettyä työpaikat edes joillain harvoilla.

Mutta meillä Suomessa YT:t aloittava johtaja on sankari. Hän on toimelias ja pystyy oma-aloitteisesti myös vaikeaan päätöksentekoon. Hän on vastuunkantaja, joka ei säästele itseään. Hän joutuu kantamaan niin raskaan taakan siitä, että niin hirvittävän moni jää työttömäksi. Kyllä siitä pitää hieman bonareitakin maksaa.

Ja paskat! Nykyjohtajat ovat myös niin vieraantuneet tavallisten duunareiden elämästä, että eivät he tajua heidän vaikutuksiaan yksilön kannalta. He ovat omaa pyrkyryyttään sokeutuneet niin, että ajattelevat kaikkien vain puristavan hieman kovempaa, jotta menestys olisi taattu sitten seuraavassa työpaikassa. Ilmoittavat, että tämä irtisanominenkin pitää duunarin kyetä näkemään mahdollisuutena. Mahdollisuutena arvioida koko elämä uudelleen ja mitä sitä työelämältään ihan tosissaan haluaa.

Ihan tosi! Sain eräältä lukijaltamme taannoin Kaupan liiton jäsenkirjeen, jossa mainostettiin heidän tarjoamaansa YT-koulutusta. Siinä johtajille opetettaisiin, miten YT-prosessi viedään läpi. Sinällään tuollainen koulutus on ihan paikallaan, sen verran paskasti käytyjä YT-neuvotteluita itse allekirjoittanutkin on todistanut. Mutta hieman epäilen sitä, onko tämä Kaupan liiton koulutus ihan sitä, mitä kaivataan.

Koulutus kulkee otsikolla ”Parempia YT-neuvotteluja työvoimaa vähennettäessä”. Mainos lupaa, että koulutuksessa olisi kuultavissa myös puheenvuoro viestintätoimisto Hilton + Knowltonilta aiheella ”Yhteistoimintaneuvottelut – tunnelmantappajasta kilpailukykyä vahvistavaksi”. Kuulostaa niin paljon siltä tyhjältä tsemppihenkipuheelta, mitä tässä yhteiskunnassa oikeistopoliitikot suoltavat tuutin täydeltä, että aloin kakomaan tätä mainosta luettuani.

Konsultit ja johtajat ovat vieraantuneet tavallisten puurtajien joukosta niin pahasti, että eivät ymmärrä toimiensa saavan aikaan pysyvää työttömyyttä, köyhyyttä, liiallisen työtaakan alle uupuvia ja ylipäätään läjäpäin monin tavoin surkeita ihmiskohtaloita. Tunnelma on murhattu irtisanomisilmoitusten lävähtäessä tietoisuuteen, olipa johtaja kuinka hyvä tahansa manipuloimaan ihmisiä yrittämään jälleen nopeammin ja korkeammalle. Parhaassakin tapauksessa, ihmisten energia alkaa enenevässä määrin kulumaan siihen, kun kytätään toinen toisia, että kuka ei kanna omaa korttansa kekoon. Tuottavuuden kanssa YT:llä ei ole tuon taivaallista tekemistä. Sillä manipuloidaan lopulta vain omistajia ja pörssikursseja.

Mutta jos meillä tosiaan on systeemi, joka tuottaa mulkkuja, jotka taas tuottavat ympärillään pelkkää pahoinvointia, niin tuleeko meidän heittää mulkut helvettiin vai muuttaa koko systeemiä? YT-lain on tiedetty jo vuosikausia olevan susi. Se ei edellytä työnantajilta kuin tietyn prosessin läpikäymistä, jonka jälkeen täysin mielivaltaisesti pystyy potkimaan ihmisiä pihalle. Työntekijöille on prosessin mukaisesti annettava mahdollisuus lausua mielipiteensä, mutta eipä laki anna juuri velvoitteita kuunnella noita mielipiteitä, saati muuten huomioida. Siksi lainsäädäntömme vaatii totaaliremonttia. Työntekijöiden, johtajien ja omistajien tulee olla samassa asemassa, jotta neuvotteluilla ja päätöksenteolla voidaan oikeasti hyödyttää aidosti kaikkia yrityksen toimintaan vaikuttavia osapuolia.

Mutta koska meillä on yritysmaailman mulkut myös valtionjohdossa ja koska he johtavat tätä maata myös kuin yritysmaailman kusipäät, vailla mitään kiinnostusta kuunnella asiantuntijoita tai ylipäätään kansaa, ei näitä lainsäädäntömuutoksia tulla tämän hallituksen aikana näkemään.

Itse olen toivonut ja vaatinut yleislakkoa jo pitkään, koska tässä maassa on jo liian pitkään ollut kärsimystä aivan liikaa, sanoaksemme maatamme hyvinvointiyhteiskunnaksi. Nyt yleislakko näyttää olevan lähempänä kuin kertaakaan aiemmin työhistoriani aikana. Jos menemme yleislakkoon viimeisimpien leikkausten estämiseksi, hallituksen kaatamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi, tulee meidän myös edellyttää lainsäädäntömuutoksia, joilla yrityksen tuottama arvo on kestävällä tavalla kaikkien hyödynnettävissä ja se olisi sitä etenkin pitkällä aikavälillä.

Meidän tulee vaatia yritysdemokratiaa, joka oli pitkään demarien tavoitteena, mutta sittemmin unohtunut. Tämä johtaisi myös tilanteeseen, jossa yritysten toimintaan tulisi vilpittömämpi yhteiskuntavastuu, joka ei olisi sanahelinää ja pelkkää julistusta. Yleislakko on niin mahtava ase, että käytetään sitä muuttaaksemme kurssia totaalisesti, eikä vain vältelläksemme kiduttamisen koventumista.

Tässä tekstissä aika varauksetta haukuttiin yritysjohtajat mulkuiksi kusipäiksi. Muistakaa, että tein sen kaikki rakkaus rinnassain! Näen nimittäin kyseessä olevat kusipäät lähinnä systeemin uhreina ja orjina, joiden elämä on hyvinkin köyhää…

Siispä rakkautta julistan myös vihollisiani kohtaan!

J. Tuomiovaara

cropped-liittox.jpg

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s