USKO TAI ÄLÄ – Hallitus ei edes halua työllistää

Pari 0-uutista – eli uutista, jotka eivät tuo minkäänlaista lisäinformaatiota, heti alkuun. Hallituksessa on vallalla äärimmäisen kylmä uusliberaali talouspolitiikka. Yhteiskuntasopimus ei toteutuessaankaan tuo yhtään uutta työpaikkaa. Hallituksen ainut tarkoitus on lyödä ammattiyhdistysliike polvilleen – mahdollisimman nopeasti.

uskotaialaUusliberaalilla talouspolitiikalla on kaksi ongelmaa, sitä kannattavat he, jotka siitä eniten hyötyvät ja siihen uskovat ihmiset, uskovat satuolentoihin. Sääntöjen ja asetusten purkaminen, vapaakauppasopimukset ynnä muut uusliberalismin kulmakivet hyödyttävät pääsääntöisesti vain suuryrityksiä. Kaupan aukiolojen vapauttaminen ei tuo yhtään paikallista suomalaista kauppiasyrittäjää lisää – päinvastoin, entisetkin joutuvat ahtaalle megahallien jyrätessä hinta- ja valikoimaetuineen. Kehitys, joka on jo nyt nähtävissä, vaikka laki on ollut olematta voimassa vain parisen kuukautta. Yhdysvalloista tuotava löyhemmät laatuvaatimukset täyttävä ”geeniehostettu” vilja ei auta Kirstin Kondiittoria pätkääkään. Hyötyjänä on multikansallinen perheravintola, jonka kananugetit ovat sikäli eettisiä, että ne pitävät sisällään koko broilerin.

Hallituksen ei ole tarkoitus työllistää ensimmäistäkään ihmistä. Ei ole. Jos hallituksen olisi tarkoitus työllistää, se palkkaisi ihmisiä. Sen sijaan, että pakottaa yliopistot irtisanomaan omiaan. Tai, että vie reilulta tuhannelta opettajalta viran. Hallitus puhuu pääministeri Sipilän suulla 110 000 uudesta työpaikasta. Jos hallitus ihan aikuisten oikeasti nämä työpaikat haluaisi, niin hallitus keskittyisi työn uudelleenjakamiseen – pidemmät lomat, 30-tuntinen työviikko. Sen sijaan hallitus haluaa keskittyä työn keskittämiseen, ne jotka nyt jo tekevät työtä, saisivat tehdä sitä enemmän, ja ne jotka eivät sitä nyt tee, niin heidän ei tarvitsekaan. Työajan lisääminen ansioita nostamatta ei ole muuta, kuin työn keskittämistä harvempien käsiin.

Hallitus puhuu kahdesta toisensa poissulkevasta asiasta samanaikaisesti. Toisaalta kilpailukyky- tai yhteiskuntasopimuksella pyritään laskemaan työn yksikkökustannuksia viisi prosenttia, tai Alexander Stubbin sanoin ”viisi plus viisi plus viisi prosenttia”. Toisaalta haluttaisiin nuo 110 000 työpaikkaa lisää. Koska valuuttadevalvaatio ei ole enää mahdollinen (luojan kiitos, etenkin PK-yritysten kannalta) jää ainoaksi mahdollisuudeksi sisäinen devalvaatio. Sillä taas on mahdotonta toteuttaa saman aikaisesti palkka-alea ja työllistämistä. Kyseessä on kysynnän ja tarjonnan laki. Mitä vähemmän on tarjontaa (työttömät) suhteessa kysyntään (vapaana oleva työ), sitä kalliimmaksi hyödyke (työntekijä/tehty työ) muuttuu.

Työn hintaa voidaan siis alentaa vain, joko lisäämällä tarjontaa – eli työttömiä – tai vähentämällä kysyntää – eli uusia työpaikkoja. Yrityksen kannalta työnhinta on toissijaisessa osassa. Jos yrityksessä on tekemätöntä tekemisen arvoista työtä, niin siihen palkataan tekijä. Se, että maksaako tekijä 10 euroa tunnilta vai 10 euroa päivältä on toinen kysymys, johon vaikuttaa sitten työn arvo yrityksen näkökulmasta.

Johannan Joulu Oy myy itse valmistamiaan virkattuja joulukoristeita 12€/kpl. Valmistusaika on hieman alle tunti ja materiaali kustannukset lankoineen, neulan kulumisineen ja sokeri liemineen (jota tarvitaan työn muotoon tärkkäämiseen) on 2€/kpl. Työnarvo siis on noin 10€ tunti. Johannan tuskin kannattaa 10€ tuntipalkalla palkata yritykseen ainakaan koristeidenvalmistajaa. Mikäli myyntipuolella pystyttäisiin nostamaan hintaa ja myymään muitakin tuotteita, niin sinne kannattaisikin palkata. Mutta tätä kutsutaan investoinniksi.

Kallen Karkkitehtaalla tehdään lakua 120 kilometriä tunnissa, 24 tuntia päivässä, viisi päivää viikossa. Työn arvon määrittää se, kuinka paljon on vapaita työntekijöitä (työttömät) lähistöllä. Aamuvuoron jäädessä taksin alle ja murtaessa jalan, sinne tarvitaan tekijä. Jos ainut vapaa työntekijä 100 kilometrin säteellä on Lauri Lakritsinvihaaja, niin Latelle joudutaan ehkä TESsiä huomattavasti parempaa palkkaa maksamaan. Kun taas jos alueella on kova työttömyys, saadaan ihan TESsin liksoilla. Liian kova työttömyys, niin saadaan pimeänä, jolloin ei makseta TESsin mukaista palkkaa – eikä veroja, eikä muitakaan lakisääteisiä maksuja. Pekka Pimeä voikin kuvitella hyötyvänsä, kun sai töitä ja mitä väliä niillä TESseillä ja lelleillä ja teeveeämmillä on. Totuus valkenee, kun on Pekan vuoro lepuuttaa vasenta koipea taksin takarenkaan alla.

Onko hallituksen 110 000 työpaikkaa sitten ihan tuulesta temmattu? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että kuten jo kerroin, hallituksen toimet toimivat jopa päinvastoin – työttömyyttä kasvattavasti. Eivät ole tuulesta temmattuja siinä mielessä, että ne perustuvat siihen oletukseen, että vienti alkaisi vetää. Vienti kasvattaa taloutta, talouden kasvu luo työtä.

Mutta talouskasvun esteenä on paljon muutakin kuin se, että työntekijöille maksetaan liikaa palkkaa. Suomi on edelleen yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista, Suomi on edelleen yksi sijoittajaystävällisimmistä maista. Ja palkkakustannukset ovat vain 7-12% yrityksen liikevaihdosta.

Kun taas viennin ongelmina on romahtanut Venäjän kauppa, pitkittynyt maailmantalouden taantuma ja hidastunut Kiinan kauppa. Suomen valtion ”sopeutustarve” on 4-6 miljardia euroa. Venäjän kaupan elpyminen sopeuttaisi heti miljardilla. Veronkierron tuloksena menetetään 6-8 miljardia. Ympäristölle haitallisia tukia maksettiin vuonna 2013 peräti 4,2 miljardia. Se, että maksumieheksi ollaan laittamassa opiskelijoita, eläkeläisiä, työttömiä ja työntekijöitä on ideologinen ratkaisu, ei käytännön sanelema pakko.

Jos hallitus haluaisi työllistää, se investoisi.

Rakkaudella Teidän,
Isto ”Setä” Yrjönen

Mainokset

2 thoughts on “USKO TAI ÄLÄ – Hallitus ei edes halua työllistää

  1. Missä olisimmekaan ilman halpaa öljyä, joka tasapainottaa ulkomaankauppaamme? Millainen olisi kuluttajan ostovoima, jos asuntolainan korko nousisi normaaliin 3-5 prosenttiin? Millainen olisi valtion velanhoitokulut, jos 100 miljardin euron velan korot lähtisi nousuun esimerkiksi luottoluokituksen pudotessa? Millainen olisi yritystemme kilpailukyky, jos euro ei olisi romahtanut suhteessa dollariin? Mikä olisi yritysten tila, jos suurimmissa vientimaissamme, Saksassa ja Ruotsissa, ei olisi hyvä kasvu päällä?

    Venäjän kanssa ongelma on, että se päätti vallata palan eurooppalaista naapuria. Sellaisen katsominen läpi sormien, ilman edes talouspakotteita, ei varmaan olisi toisen naapurimaan, Suomen, edun mukaista? Lisäksi venäläisten kulutusta kurittaa halvan öljyn vuoksi romahtanut rupla.

    Ylipäätään voimme kuitenkin olla tyytyväisiä, että olemme saaneet lisäaikaa itsemme kuntoon laittamiseen mm. ennätyshalvalla valtionlainalla. Sitä olemme jo lähes vuosikymmenen hamstranneet, yksin viime vuonna 5 000 miljoonaa. Valtio antaa liikaa kansalaisille ja ottaa liian vähän.

    Tämä artikkeli kannattaa lukea alusta loppuun, sillä vaikuttaa siltä että uskottelet Suomen olevan sijoittajan unelmamaa
    http://www.arvopaperi.fi/uutiset/seppo-saario-suomi-koyhtymassa-pelattya-nopeammin-6300412 . Todella hyviä huomioita kolumni täynnä.

    Tykkää

  2. Mukavaa lukea palstan älyllistä pohdintaa täältä barrikaadin toiseltakin puolelta. Ei asiat näytä kovinkaan toisenlaisilta täältäkään. Koko ongelma lienee psykologinen umpukuja. Liian pienillä palkoilla elämä muuttuu surkeaksi ja toisaalta kukaan ei ryhdy työnantajaksi ellei se ole kannattavaa. Yhtälö on vaikea koska siihen pitäisi löytää matemattinen,psykologinen, sosiaalinen, yhteiskunnallinen ja lisäksi globaalisti toimiva ratkaisu.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s