Mentäiskö kimppaan, Kaupan liitto?

sydän1Elinkeinoelämän keskusliitto ja Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö nokittelevat toisiaan, siitä pitäisikö yhteiskuntasopimusneuvotteluja jatkaa vai ei, ja jos pitää niin millä ehdoin. Kaikki kiertyy sen tosiasian ympärille, että PAM ei niissä neuvotteluissa enää mukana ole. Päätös ei varmasti ollut helppo, siitä voimme keskustella oliko se hyvä. Ehkä, ehkä ei. Mutta oikea se oli. Palvelualojen ei ole mahdollista lähteä sopimukseen, jossa odotetaan osa-aikaisten työntekijöiden palkkojen putoavan. Ei ole.

Päätös on tehty, sillä sipuli. Kyllä, se oli äänestyksen tulos 11-5. Mutta, entä sitten – määräenemmistöllä tehty yhtä kaikki.

Minulla olisikin nyt ehdotus Kaupan liitolle. Nyt, kun EK ja SAK kiistelevät siitä, kumpi on syyllinen siihen, että EK vaati semmoisia, mitä SAK:lla ei ole antaa, niin lähdetään me kimppaan. Meillä on kuitenkin paljon yhteisiä intressejä, että meistä voisi tulla tosi hyvä pari – ainakin täksi kesäksi.

Mitä yhteistä on eläkeläisillä (sekä sairaus, että vanhuus), opiskelijoilla, työttömillä ja työntekijöillä? Okei, jos vastasit, että hallituksen leikkaukset kohdistuvat pahiten näihin ryhmiin, niin vastaus on oikea, mutta ei se mitä hain. Hakemani vastaus olisi, että kaikkien näiden ryhmien käteen jäävät tulot menevät suoraan kulutukseen. Ja se kulutus on suoraan Kaupan liiton jäsenyrityksiltä pois. Joka ainoa sentti.

Jos Olli opiskelijalla ei ole varaa ostaa pakastepitsaa, eihän sitä pakastepitsaa osta. Jos Hellevillä ei ole rahaa ostaa leikkelettä leivän päälle, niin leipä syödään ilman leikkelettä. Pahimmassa tapauksessa kilometritehtaalta suihkulähteelle työpajansa siirtänyt Sulevi päättä kategorisesti jättää oluensa ostamatta, koska ei ole rahaa. Ja se on taas suoraan hävikkiä kaupalle. Ja hävikki on se kaikkein huonoin rahanmeno – siinä menee sijoitettu pääoma ja vaihtoehtokustannukset samalla kertaa.

Te elätte kotimarkkinoista, että kyllähän se Teidänkin etu on vastustaa kotimarkkinoita tuhoavaa hallituspolitiikkaa. Joku radikaalimpi ihminen saattaisi jopa olla sitä mieltä, että Teidänkin kannattaisi pyrkiä kaatamaan hallitus. Ainakin auttaa pysäyttämään leikkauspolitiikka.

FB_IMG_1454344841362En nyt odota, että Te heti lähtisitte porukalla kaduille banderolleja heiluttamaan ja megafoniin karjumaan. Koska onhan Teillä vielä niitä vanhoja kavereita. Eikä, tuonne kaduille taida kohta enää mukaan sopia; Aalto-yliopiston opiskelijoista öljyalan eläkeläisiin ja naisasiaihmisistä luonnonsuojelijoihin astihan siellä jo porukkaa on. Mutta mitä, jos lähtisitte muuten kimppaan ja pelastettaisiin kotimarkkinat? Ei mennä minkään lässyn yhteiskuntasopimuksen mukaan, eikä etenkään keksitä sille typerää uutta nimeä – kuten kilpailukyykkypaketti. Vaan tehdään oma sopimus.

Ensinnäkin sovitaan, että suitsitaan osa-aikaisuuksia. Tämä on ehkä hankala pienemmille yrityksille, joissa oikeasti tarvitaan viikonloppuna selkeästi enemmän väkeä, kuin arkipäivänä. Ja muutenkin aukiolouudistus löi pahiten pikkukauppoja, joiden on vaikea kilpailla hinnalla tai valikoimalla. Joten kokonaan vapaita ovat yritykset jotka työllistävät vähemmän kuin 10 henkilöä. Sitä isommille pannaan jarruja. Olisiko sopivaa, että 10-20 henkeä työllistävissä yrityksissä osa-aikaisuus prosentti saisi olla vain 50? Sitä suuremmissa aina 100 henkeen asti 25? Yli 100 hengen yrityksissä 5?

Tiedättekö mikä tässä olisi parasta? Tämä ei maksaisi teille sentin latia, ei pennin jeniä. Tai no rehellisesti. Saattaisitte jopa säästää, sivukustannukset kun tuppaavat olemaan suhteessa pienemmät kokoaikaisilla, kuin osa-aikaisilla (työterveyshuolto ja sen järjestäminen esimerkiksi). Toki joutuisitte myös hieman panostamaan työvuorosuunnitteluun – mutta yhteisissä talkoissa tässä oltaisiin.

Paljon on puhuttu kannustinloukuista ja miten ”jopa” kaupan alalle on vaikea saada työntekijöitä. Tähän tarjottiin syyksi sitä, että kun ”saman rahan saa kotonaankin”. Kannustinloukut ovat kyllä tosiasia. Mutta perimmältään (Huom! kaksi m-kirjainta) laiskoihin ihmisiin en usko. Tähän on helppo ratkaisu, pannaan palkat sellaiselle tasolle, että työnhakijoita on jonoksi. Kun se, että jos ihmisen on taloudellisesti parempi maata kotonaan, kuin käydä töissä, ei ole liian korkean sosiaaliturvan syy. Vaan liian pienten palkkojen.

koeydenveto_mediumTämä tulee teille kalliiksi, sen myönnän. Mutta yhteiset talkoot, yhteiset talkoot. Vastineeksi me lupaisimme ilomielin kampanjoida ALV-prosentin laskemisen puolesta – etenkin ruuan. Että, jos palkkakuluissa nyt tulisikin useamman prosentin kasvua, sanotaanko kymmenen, niin parin kolmen prosentin lasku yleisessä ALV:ssä kyllä sen kompensoisi – ilman että tarvitsee kuluttajahintoja nostaa.

Näihin palkkajuttuihin muutenkin. Että, kun nyt tuo hallitus meni kumoamaan sen liikeaikalain, niin sehän oikeasti kiduttaa pikkukauppoja. Ja teidän kyllä pitäisi niitäkin ajatella, jäseniänne ovat nekin. Tähän tarjoaisin taas tämmöistä yhteistyötä. Pannaan epämieluisan työajan lisät tappiin. Hypermarketissa täytyy kuitenkin olla huomattavasti enemmän henkilökuntaa, kuin pienemmässä kaupassa, joten lisiä joudutaan maksamaan enemmän ja useammalle. Kun lisät ovat riittävän korkeat, ei hypermarkettia kannata pitää ”turhan päiten auki”. Ja nyt puhun ihan tämmöisistä uusista lisistä. Joulun ajan lisä, joka olisi 300% jouluaaton kello 12 ja Tapanin päivää seuraavan päivän kello 6 välillä tehdystä työstä. Vappulisä, joka olisi 300% vappuaaton kello 18 ja vapun päivää seuraavan päivän kello 6 välillä tehdystä työstä. Samalla periaatteella Pääsiäislisät, Juhannuslisät. Tämä olisi kanssa melko kallis paukku, mutta mitäpä me molemmat emme olisi valmiit tekemään pelastaaksemme pikku kaupat? Yhdessä. Jaa, että mitä yhteistyötä tässä on. Noh, yhdessä määrätään ”sakko” ja me hoidamme keräämisen. Kauppiasvetoiset pikkukaupat eivät tuota sakkoa edes joutuisi maksamaan. Kunhan vaan pitäisivät huolen, että töissä on kauppias itse.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Myönnän. Aluksi tämä saattaa kuulostaa aika hurjalta. Että tässä nyt oltaisiin pelkästään kaupan alaa laittamassa maksumieheksi. Päinvastoin. Kaupan ala tulee keräämään isoimman ja kauneimman potin sitten loppujen loputtua. Ensinnäkin, kun rintama, jolla yritetään kurjistaa kotimarkkinoita murtuu, alkavat ne kotimarkkinat elpyä. Voiton on korjaamassa kauppa. Kun jättityöttömyys kääntyy työvoimapulaksi, on meillä kokoaikaistamisen ansiosta jo osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Ja mikä parasta, kun alimmilla tasoilla ostovoima kasvaa, niin heijastuu se kasvu myös ylemmäs.

Investointeja ei rajoita liian isot palkat. Sitä rajoittaa se, että raha ei liiku. Raha ei liiku, koska korkotaso kyntää miinuksella. Jolloin rahan arvo ”nousee” itsellään. Otat pankista sadantonnin lainan ja kaivat sen maahan, niin rahat säilyy siellä hyvässä tallessa, miinusmerkkinen korko kuolettaa velkaa itsellään ja jos kuluttajahinnat jatkavat laskua, niin samalla summalla saa vuoden päästä enemmän kuin tänään. Ja aika fakiiri saa olla, joka väittää tähän syylliseksi työntekijää. Holtittomat palkankorotukset, kun yleensä aiheuttavat inflaatiota. Ja inflaatiosta hyötyy eniten kauppa. Se on hieman kuin jatkuva alennus myynti – osta nyt, huomenna on jo kalliinpaa.

Rakkaudella Teidän,
Isto ”Setä” Yrjönen

kisuliiniP.s. Sain viime tekstistä noottia, että luulenko, että rahaa on loputtomasti. Kyllä luulen ja en luule. Rahaa on tietty, hitaasti kasvava, määrä. Mutta mitä nopeammin se raha liikkuu, sitä ”loputtomammin” sitä on. Jos työtön voittaa ässäarvasta satasen, siitä satasesta hyötyy läheinen ruokakauppa, josta sillä satasella ostetaan ruokaa ja lähikahvila, jossa käydään moikkaamassa kavereita ja ostetaan kahvikuppi tai tuoppi – ehkä useampikin. Nämä yritykset laittavat satasen kiertämään tukkureilleen ja palkollisilleen. Jos osinkomiljonääri voittaa ässäarvasta satasen, se satanen ei mitenkään vaikuta tämän osinkomiljonäärin kulutukseen, joten se ei kierrä. Eikä hyödytä ketään.

 

Mainokset

One thought on “Mentäiskö kimppaan, Kaupan liitto?

  1. Älyllistä pohdiskelua..?

    Ralf Sundin esiintyi osakesäästämisen ”mannekiininä” Talous sanomissa 22.11. 2002, jossa hän kertoo olevansa suorastaan Hulluna osakkeisiin. Sijoittamista hän ei sanojensa mukaan tee ansaitakseen, vaan se on älyllistä pohdiskelua.

    Wiki:
    Ralf Sund (s. 30. toukokuuta 1955 Vaasa) on suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysvaikuttaja. Sund oli Vasemmistoliiton puoluesihteeri vuosina 1995–2001. Eronsa jälkeen Sund on toiminut muun muassa STTK:n työvoimapoliittisena asiamiehenä sekä kolumnistina Metro-lehdessä.
    Sund on työskennellyt opettajana ja tutkijana, SAK:n ekonomistina (1986–1988) ja Kemianliiton liittosihteerinä (1989–1995)
    Hän on nyt STTK:n pääekonomisti

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s