Saadaan mitä ansaitaan

Tämäkin blogi, kuten kaikki LiittoX-blogit, sisältää vain kirjoittajansa mielipiteitä ja esitetyistä mielipiteistä on vastuussa vain ja ainoastaan kirjoittaja itse. Tässä tapauksessa Isto ”Setä” Yrjönen.

Huomenna, perjantaina, kokoontuu Metallin valtuusto lyömään viimeisen pisteen jo vuoden kestäneelle työmarkkinapoliittiselle tragikomedialle, joka tällä hetkellä kulkee nimellä KiKy – eli kavereiden kesken kilpailukykysopimus.

FB_IMG_1454344841362Matkan varrella monelta on unohtunut, että kilpailukykysopimusta – tai alkujaan yhteiskuntasopimusta – ei olisi edes pitänyt tehdä. Stubb sanoi tasan vuosi sitten, että ay-liikkeelle ei heru lisäaikaa ja jos valmista ei tule säädetyssä ajassa, niin hallitus tekee omat ratkaisunsa. Joita sitten pääministerin ”puuhatunnilla” syyskuussa esiteltiin. Lomarahoista 30% pois, sunnuntailisä pois, helatorstai palkattomaksi vapaapäiväksi, vuosilomiin 6 viikon maksimiraja, ensimmäinen sairauslomapäivä palkattomaksi ja mitä niitä nyt olikaan. Työnantajienhan ei olisi kannattanut koko neuvotteluihin lähteä, koska hallitus oli antamassa niin paljon hyvää, että neuvottelu teitse sitä ei olisi saanut ikinä. Vielä, kun paikallinen sopiminen oli menossa lakiin, eikä työsopimuksiin, niin on suoranainen ihme, että Metallin valtuustolla on huomenna mitään mistä äänestää.

Tavallaan, äänesti Metalli huomenna puolesta tai vastaan, niin me saamme mitä ansaitsemme. KiKy on joka tapauksessa pakkolakeja parempi. Vaikka pamilaisia ja pamilaisilla aloilla työskenteleviä olikin erittäin kiitettävästi Rautatientorilla osoittamassa mieltään 18.9.2015, ja varmasti yhtä lukuisasti ympäri tasavallan, niin kuinka monta kioskia, kauppaa, ravintolaa oli tuon mielenosoituksen ajan kokonaan suljettu. Oma kauppanikaan ei ollut – vaikka minä olen sen toimipaikkakohtainen luottamusmies.

Rehellinen kysymys. Olisiko meillä ollut järjestöllisiä valmiuksia vastustaa pakkolakipakettia?

Voidaanhan me vedota kansainvälisiin sopimuksiin, sivistysvaltion periaatteisiin ja tarvittaessa vaikka Herran Jeesuksen opetuksiin. Mutta, kun tämä meidän nykyhallitus tutuksi tullut huonoista valmisteluista, asiantuntijoiden arvioiden ohittamisista, veronkiertoepäilyistä, sopimusten ratifioimatta jättämisistä (ILO 169), valehtelusta ja perustuslakien vastaisten lakien valmistelusta. Niin huonostihan siinä olisi käynyt. Vaikka lakipaketit olisikin joskus jotenkin saatu EU:n tuomioistuinten avulla kumottua, niin vahinko olisi ollut jo tapahtunut.

Huomenna saa pisteen historiallinen päätös.

Historiallinen siinä mielessä, että yhtä rajuihin työehtojen heikennyksiin ei ole koskaan Suomen historiassa ammattiyhdistysliike suostunut. Mutta historiallinen myös siinä mielessä, että kertaakaan sotien jälkeen ei Suomessa ole ay-liike joutunut neuvottelemaan yhtä huonoista asemista. Porvarihallitusten kanssa on neuvoteltu ennenkin, mutta koskaan ennen ei ole Keskusta ollut näin kaukana alkiolaisuudesta, eikä Kokoomus näin syvällä neoliberalismin vapaana myrskyävissä ja sääntelemättömissä merissä.

20160312_142829Tämä neuvottelupolku on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Sen aikana saatiin kuopata Uusi keskusjärjestö –hanke ainakin toistaiseksi lopullisesti, kun ammattiliitot joko lähtivät mukaan yksitellen tai irtaantuivat yksitellen. Liittokenttä jakaantui kahteen leiriin – toisessa laidassa JHL, joka kovimmat iskut vastaanottavana kihlautui kuitenkin ensimmäisenä ja toisessa laidassa AKT, joka ei kihlaudu koskaan. Siihen väliin jäimme me, PAM, joka ensin sanoimme ei, sitten sanoimme juu ja sitten sanoimme ei ja sitten sanoimme juu. Äänestysten jälkeen toki, mutta yhtälailla. Tämä raivostutti monet liitot. Ei pelkkä soutaminen ja huopaaminen vaan etenkin ehdolliset päätökset.

PAM lähtee mukaan, jos PAMIn tiukkoihin ehtoihin suostutaan.
PAM lähtee mukaan, jos Metalli lähtee.

Ensimmäinen katsottiin iltalypsyksi, toinen paineiden kasaamiseksi Metallin harteille. Itseäni ei sinänsä tuo ensimmäinen häiritse. Minua häiritsee vain se, että mikä oli kilpaileva ehdotus. Monesti demokratian kannalta on yhtä tärkeää tietää hävinnyt kuin voittanutkin ehdotus. ”Me leikkaamme sinulta jalan irti” ei kuulosta enää niin pahalta, jos tietää, että vaihtoehtona oli ”me leikkaamme sinulta molemmat jalat ja munan irti”. Nyt me tiedämme vain, että PAM lähti mukaan vain tiukoilla ehdoilla. Oliko toinen vaihtoehto, että lähdemme ehdoitta, vai että emme lähde ollenkaan. Toistan itseäni, mutta tämän tietämine olisi äärimmäisen tärkeää, jo pelkästään, että voi aidosti arvioida PAMin päätöksen yhdenmukaisuutta omien näkemysteni kanssa. PAMin hallitus kuitenkin edustaa myös minua.

Toinen onkin jo ongelmallisempi. Kyseisenä perjantain aamuna hieman alle viikko sitten alettiin kunnolla kasaamaan paineita. Ensin SAK totesi, että kattavuus on riittävä, jos PAM ja Metalli ovat mukana. Sitten PAMin hallitus päättää puolimaraton istunnon jälkeen heittää Mustan Pekan Metallille ja olla mukana vain jos Metalli lähtee mukaan (edelleen äänestyksen jälkeen, edelleenkään kertomatta mikä oli hävinnyt kanta – mukaan ehdoitta, vai ei mukana millään ilveellä). Tässä päätöksessä on ongelmallista se, että avoimesti luovutettiin päätösvalta liiton omista asioista Metallille. Minun ja minun edustamieni työntekijöiden työehdoista siis vuoteen 2019 asti päättää Metallilliitto. Ja minä olen kaupassa töissä. Toinen ongelma on se, että meillä on nyt aika julmettu korttitalo pystyssä. Noin miljoonan palkansaajan lähitulevaisuus on nyt reilun 50 valtuutetun harteilla.

Tämä lienee jo epäinhimmilistä. Sosiaalisessa mediassa haikaillaan näiden ihmisten sähköpostiosoitteita, yhteystietoja ja kehotetaan lähettämään terveisiä. Mikä on paitsi kiusaamista, myös toisen järjestön sisäisiin asioihin puuttumista ja täten tuomittavaa. Emme mekään suvaitsisi, jos PAMin autonomiaa pyrittäisiin rikkomaan.

Huomenna tehdään historiallinen päätös. Oli se päätös puolesta tai vastaan, se on historiallinen ja me saamme mitä ansaitsemme.

Miksi KiKystä edes äänestetään? Kysymys on hyvä, mutta tärkeämpi kysymys on, onko KiKylle ollut vaihtoehtoa?

11108568_854893624602822_163218605_nYleislakko ja hallitus alas? Järjestetään uudet vaalit, joissa edelleen Keskusta ja Kokoomus voivat muodostaa kahden keskeisen hallituksen ottamalla mukaan yhden tai kaksi apupuoluetta. Perussuomalaisista ei takuu puolueeksi ole, mutta vastustaisivatko Vihreät kokoomuksen talouspolitiikka? Tuskin. Vihreät ovat hyvässä (arvoliberaalius) ja pahassa (talousliberaalius) puhdas liberaalipuolue. Se, että kyykyttääkö sinua pyöreähkö ravimies vai sliipattu cityvihreä on lopulta aivan sama. Loppu tuloksena olet kyykyssä.

Yleislakko? Riittääkö ay-kentällä rahkeet ja etenkin solidaarisuus pysäyttämään Suomen? Vientialoilla riittää rahkeet, mutta riittääkö solidaarisuus taistella niiden asioiden puolesta, jotka eniten koskisivat palvelu- ja julkisensektorin aloja. Olisiko satamat kuinka monta viikkoa kiinni, että Sari Sairaanhoitajan sunnuntailisä saadaan pelastettua? Tai että Kerttu-Siiri Kunnansihteerin 7. ja 8. kesälomaviikko.

Ei neuvotella! Jos me emme neuvottele nyt, niin neuvottelemmeko me enää tulevaisuudessa. Yleissitovuuden poistaminen, paikallinen sopiminen ja monet muut painajaiset kävisivät varmasti toteen. Kerran menetettyä on vaikea saada takaisin.

Mikä tärkeintä, pystyimmekö me missään vaiheessa aidosti haastamaan hallituksen lietsomaa kriisitietoisuutta? Pystyimmekö me tarjoamaan varteen otettavaa vaihtoehtoa yhteiskuntasopimukselle?

Jos KiKy tulee, se tulee koska sen me ansaitsemme. Jos KiKyä ei tule, tulee luultavasti liittokierrokset, joilla me saamme vain sen mitä me ansaitsemme.

Nyt on peiliin katsomisen paikka. Meidän tulee miettiä miten me estämme sen, että olemme tulevaisuudessa  tällaisessa tilanteessa?

Kolmen kärki. Aidot vaihtoehdot.

Valtion tuloveronkevennys ei koske köyhiä, eikä pienpalkkaisia. Miten tämä saadaan yleiseen ymmärrykseen. Miten saadaan tuloveron kevennykset muutettua kulutusverojen kevennyksiksi, jotka lisäisivät kotimaista kysyntää ja kulutusta.

Työtä ei ole enää samalla tavalla kuin vielä aikaan ennen. Tuotantomäärät ovat kasvaneet, tuotanto on tehostunut. Pelloilla ei näe enää miestä kuokan varressa, viikatetta ei nykynuori miellä työvälineeksi vaan kuoleman symboliksi. Robotit ovat korvanneet käsivarret tuotantolinjoilla ja automatisaatio valvonnan tarpeen. Työtä ei enää ole ja jos onkin sitä ei enää tule niin kuin aikaan ennen, joten niukat resurssit on pyrittävä uudelleen jakamaan. On mentävä kohti lyhyempää työviikkoa, kuuden tunnin työpäivää. Kun työ jaetaan tasaisesti, sitä riittää enemmälle. Mitä useampi on töissä, sitä pienemmät ovat työttömien aiheuttamat kustannukset valtiolle.

Ja se mikä nitoo tämän kaiken yhteen. Järjestöllisen valmiuden kehittäminen. On poltettava rasvat koneesta ja alettava vaatia. Ei riitä pelkkä ei’n sanominen, ei kaiken vastustaminen. On tuotava järjestöt lähelle kenttää, lähelle jäsentä – tarjottava jotain minkä puolesta kamppaillaan yhdessä. Tiivistettävä rivit ja palautettava työväenliikkeen moraalinen oikeutus – heikomman puolesta kamppailu.

Hallitus on toimillaan tarjonnut työväenliikkeelle shokkiherätyksen, tästä tilaisuudesta on nyt otettava koppi.

Toivon kahta asiaa. Että tämä helvetin KiKy nyt viimein hyväksyttäisiin ja että emme koskaan enää joudu tilanteeseen, jossa joudumme tekemään yhtä huonon ratkaisun.

20160216_191338KiKystä huolimatta koko työväenliikkeen on lähennyttävä ja alettava tekemään yhteistyötä. Kävi sopimuksen kanssa kuinka vain, niin prosessin aiheuttamat haavat on nuoltava, leuka nostettava ja ylpeästi marssittava kohti uusia myrskyjä. Oikeisto hegemonia on murrettava, se on työväenliikkeen tehtävä. Ja sen voimme tehdä vain yhdessä.

Uskokaa pois. Vaihtoehtoja on. Ne on vain tuotava esiin.

Rakkaudella Teidän,
Isto-Setä

Mainokset

5 thoughts on “Saadaan mitä ansaitaan

  1. Niin tai näin, melkoinen apatia, pettymys, jopa tyrmistys on kentällä käsin kosketeltavaa. Happamia kommentteja kuulee monilta, jotka vielä talvella taputtivat käsiä SAK:lle ja vasemmistolle. Moni sanoo, ettei aio enää äänestää lainkaan ja pohtii eroa liitosta. Lakkovalmiutta nimenomaan löytyi, kerrankin, mutta nyt se tilaisuus on tärvätty. Hallitus sai vapaat kädet hyvinvointivaltion alasajolle ja liattua ay-liikkeenkin kädet. Jotenkin ärsyttävää on, että Selin ja kumppanit kertovat kikyn lisäävän työttömyyttä ja silti he menivät tämän huijauksen hyväksymään. Lyly sanoo radiossa, että sopimus oli pakko tehdä, koska työn hinta on liian korkea. Miksi sopimusta ei sitten solmittu jo viime kesänä? Mitä virkaa on joukkovoimalla, jota ei tällaisessakaan tilanteessa käytetä? Pitääkö demarien puoluejohto ihmisiä edelleenkin sokeina, aivottomina apinoina?

    Tykkää

    1. Kiitos palautteestasi. Olen kanssasi monin osin samaa mieltä.

      Kevättä kohden nousi hyvä pöhinä ja politiikka aidosti palasi työpaikoille. Monet markkinauskovaisuuteen hurahtaneetkin huomasivat sääntelyn merkityksaen ja näkymättömän kouran olevan kylmä, kova ja mulkku. Etenkin kaupan alalla. Selinin puolesta en oikein voi puhua, mutta miksi tätä sopimusta lähdettiin tekemään, niin koska aseohimolla ei ole vaihtoehtoja. Hallitus meni – luojan kiitos – perse edellä puuhun, kun heitteli hatusta näitä mahdollisia pakkolaki esityksiä. Suurin osa älyttömiä, kaikki kv-sopimusten vastaisia.

      Mutta, huonojenkin lakien kumoaminen on vaikeampaa kuin hyvien säätäminen. Tarkoittaen, että vaikka pakkolait olisikin joskus EU-tuomioistuimessa todettu EU:n sääntöjen ja sopimusten vastaiseksi, niin ei niitä lakeja olisi ikinä kumottu. Ne olisi muutettu. Jolloin oltaisiin tilanteessa ehdoton minimi, millä laillisuusperiaate toteutuu.

      Kikyä ei siis pitäisi verrata nollatilanteeseen, vaan pakkolakeihin.

      Älkää ymmärtäkö väärin. Minustakaan KiKyä ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Mutta nyt sen kaataminen on myöhäistä (tätä kirjoittaessa Metalli ei ole vielä tehnyt päätöstään). Yli 80% SAKlaisista liitoista on jo KiKyn tuomat muutokset hyväksynyt. Akava ja STTK samoin. Nyt jos Metalli kaataa sopimuksen – mihin sille on mahdollisuus annettu – niin on semmoinen helvetti irti, että sitä ei heti usko. SAK repeää sisäisesti ja tällöin käytännössä koko AY-kenttä. Liittojen välinen yhteistyö käy pitkäåksi aikaa mahdottomaksi.

      Jos Metalli hyväksyy KiKyn, niin meille jää toivottavasti mahdollisuus alkaa rakentaa valmiille pohjalle. Jatkaa jäsenten aktivoimista. Jatkaa politiikan viemistä ihmistä lähelle. Ja kerätä sitä joukkovoimaa.

      Me emme saa antaa riviemme revetä enempää, vaan meidän on ryhdistäydyttävä ja rakennettava yhteistyötä. Aleta vaatia asioita.

      Operaatio vakiduuni on helvetin hyvä esimerkki. Kun ei vastusteta jotain, vaan ajetaan jotain, saadaan parempaa näkyvyyttä, enemmän yhteistyötä.

      Viimeiseen kysymykseen vastaisin vain, että demarit eivät ole KiKyssä minkäänlainen sopijaosapuoli, joten kysymys lienee aiheeton.

      Rakkaudella,
      Setä

      Tykkää

  2. Ei ole demarit osapuoli, paitsi vaan että SAK on ihan täysin demarien hallinnassa. Kyllähän ihmiset sen tietää. Moni uskoo demarien rakentelevan tulevia hallituskuvioita, kun takki kääntyi kikyn suhteen. Uskallan veikata, että demarit palaa pian suurin piirtein niihin kannatuslukemiin, mistä lähdettiin liikkeelle syyskuussa. Ihmisten luotto ja into on poljettu maahan, valitettavasti. Olisi mieluummin annettu hallituksen olla rosvo ja kantaa tekemisistään täysi poliittinen vastuu. Tietysti voidaan yrittää puhua, että rakennetaan työläisten yhteisrintamaa ja pannaan parastamme tulevissa vaaleissa. Niissä tarvittaisiin kuitenkin isoja siirtymiä, jotta mikään oikeasti muuttuisi, eikä sellaisia siirtymiä ole tämän jälkeen tulossa. Jos ja kun demarit menee kepun tai kokoomuksen kanssa hallitukseen, mikä muuttuu?

    Yhteisrintama oli ja meni, jäljellä on pelkkä vitutus. Tässä saatettiin tehdä suurempi virhearvio, kuin kukaan vielä arvaakaan. Toivon, että olen väärässä!

    Tykkää

    1. Uskon, että olet liian pessimistinen. Ja laillasi toivon, että olet väärässä.

      Mutta olen vahvasti ainakin osittain kanssasi samaa mieltä. Korstaisin kuitenkin, että tappion myöntäminen ei ole luovuttamista. Vasta, kun lakkaa yrittämästä on luopunut. Nyt vaan ylpeästi kohti uutta huomista.

      Tykkää

  3. No näinpä, harmin paikka että porukkaa voi lähiaikoina olla hankalaa saada mukaan oikein mihinkään. Mielenosoituksiin ei enää ole entiseen malliin tulijoita. Mutta toivotaan parasta ja ennen kaikkea toivotaan oppositiolta kunnollista vaihtoehtoa SOS-hallitukselle.

    Ihan mielenkiinnosta kysyn: miten sitten toimitaan, jos hallitus lähteekin lisäämään joustoja (kuten he sanovat) omin päin kokoomuksen pj-kisan jälkimainingeissa ja/tai tekemään uusia leikkauspäätöksiä? Voidaanko silloin katsoa sopimus rauenneeksi ja laittaa rähinä päälle?

    Ans ku mä arvaan…

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s