Juhlitaan KiKyä!

Euklid-von-Alexandria_1Nyt tulee sellainen aasinsilta, että Eukleideen aasi nousee kuolleista – ihan vain jotta voi kävellä sitä pitkin. Ja jos ei näistä kielikuvista käy ilmi, että teksti on Sedän kynästä, niin et ole lukenut riittävästi Sedän tekstejä.

Tuossa 1940-luvulla, kun Über ei tarkoittanut lain rajamailla toimivaa taksifirmaa, eikä ”maahantunkeutuja” ollut leikkisän rasistinen ilmaus hädänalaisille – vaan ihan oikeasti kypärä päässä ja kivääri kourassa kuljeskeleva tunkeutuja, käytiin Dunkerquen taistelu. Nykyisin suositaan termiä Dunkerquen evakuointi, koska taistelu vaatisi – no ainakin taistelemista.

Mistä taistelussa oli kyse. Saksa hyökkäsi Puolaan, Ranska ja Iso-Britannia julistivat Saksalle sodan. Ranskalla oli maailman paras (tai ainakin kallein) puolustuslinja, Maginot-linja. Joka rajautui toisessa reunassa Sveitsiin ja toisessa reunassa Benelux-maihin sekä Ardennien läpitunkemattomaan metsään. Sana ’läpitunkematon’ tarkoittaa saksalaiselle vain haastetta ja muutenkin on sanana tasan yhtä merkityksellinen, kuin sana ’uppoamaton’ puhuttaessa laivoista. Toisin sanoen Saksan armeija hipsutteli metsän poikki ja saartoi Britannian siirtoarmeijan Belgiaan ja eristi Ranskan pääarmeijan Ranskaan. Briteillä alkoi olla hieman tukalaa, kun huolto ei pelannut ja poikien selän takana oli Englannin kanaali. Käynnistettiin Operaatio Dynamo – eli hallitun kaoottinen vetäytyminen, jossa mikä tahansa kelluva soutuveneestä kalastustroolariin kelpasi ”evakuointialukseksi”, kun britit räpiköivät kuin sorsaparvi kanaalin yli.  Operaatio onnistui sikäli yli odotusten, että tappio sarakkeeseen merkittiin vain miltei 70 000 sotilasta (noin 400 000:sta), kaikki vähänkin raskaampi kalusto, toista sataa lentokonetta ja kolmatta sataa laivaa. (Saksalaiset menettivät yli 250 lentokonetta, mutta eivät kärsineet merkittäviä miestappioita).

Kanaalin rannalla näytelmää, jossa pelastuneet sotilaat juhlivat omaa pelastumistaan laululla ja naurulla katseli muuan, hieman myöhemmin suurempaan kuuluisuuteen nouseva, upseeri Erwin Rommel.

”Jos he juhlivat tappiota näin, miten he juhlivatkaan voittoa!”

Hemmettinäitä naisiaToisin, kuin monet edellisen Liitto X –bloggaukseni lukeneet väittävät, en ole missään vaiheessa sanonut, että KiKy olisi hyvä juttu. En ole myöskään kääntänyt takkiani tai alkanut luokkapetturiksi. Minua ei myöskään ole palkintoviroilla lahjottu tai aseella uhattu.

Kilpailukyky, eli kiusaamis- ja kyykytyssopimus on mielestäni edelleen umpisurkea ja terveellistä kuin arsenikki. Se ei ratkaise työttömyyttä, se ei kavenna miesten ja naisten välistä palkkaepätasa-arvoa – vaan saattaa jopa pahentaa sitä – se ei ratkaise valtion kestävyysvajetta, veronalennuksineen se ehkä jopa pahentaa, se ei lisää investointeja, eikä se myöskään kasvata ostovoimaa, päinvastoin tulee laskemaan sitä noin 5-6% lähivuosina. Riippuen inflaatiosta.

Meidät myös kusetettiin koko helvetin sopimukseen. Leikkaukset eivät olisi juuri meitä koskeneet ja veron alennukset eivät taatusti meitä koske.

Mutta juhlitaan!

Juhlitaan sitä, että meistä löytyi solidaarisuutta. Solidaarisuutta antaa heille, joilla jo on, mutta myös solidaarisuutta estää leikkaukset, jotka olisivat koskeneet meitä heikompia.

Juhlitaan!

Me teimme historiaa! Ensimmäisen kerran Suomessa tehtiin sopimalla sisäinen devalvaatio. Ensimmäisen kerran tuota sanaa ei tarvitse selittää, se selittyy, kun katsoo tilinauhaa.

Juhlitaan!

Sillä hallitus tarjoaa meille tuhannen taalan paikan oikeasti tuoda politiikan takaisin työpaikoille. Hallitus on nyt vuoden rellestänyt. Suurin osa heikennyksistä, leikkauksista ei ole koskenut suurinta osaa väestöstä. Ne ovat koskeneet vain työttömiä, köyhiä ja pitkäaikaissairaita. Ketä on oikeasti kiinnostanut saamelaiskysymys. Onko cityurbaania kiinnostanut metsähallituslaki. Kuinka monella työpaikalla on sorvin tai kahvikupin ääressä keskusteltu opintotuen leikkauksista.

Juhlitaan!

Sillä nyt hallitus löi työntekijää niin kovaa, että se työntekijä viimein ryhdistäytyy. KiKy ei tarkoita antautumista, se ei tarkoita luovuttamista, eikä se ole minkään loppu. Se on uuden taistelun alku. Taistelun, jossa me taistelemme takaisin ne edut, jotka juuri menetimme.

MyrkkyäjuottasViime bloggauksessa sanoin – heti sen jälkeen kun olin ensin nauraen pettänyt koko työväenluokan ja häpäissyt sukuni kunnian – että toivottavasti emme koskaan joudu tekemään KiKyn kaltaista sopimusta. Olen edelleen sitä mieltä.

On turha märehtiä sitä, kuka oli KiKyn puolella, kuka vastaan. Kaikki tietävät, että KiKy on työväenluokalle samaa, kuin viini Sokrateelle. Mutta yhtä varmaa on, että KiKy oli myös tässä ajassa ja tässä paikassa välttämättömyys.

Nyt meidän on alettava uudestaan. Mutta meillä on paikka. On lisättävä keskustelua työpaikalla, lisättävä oikeaa tietoa. Haastettava väärät luulot ja väärät olettamukset. Rikottava oikeistohegemonia ja tuotava esille aito ja oikea vaihtoehto. Meidän on lopetettava keskinäinen kyräily ja rakennettava siltoja työväen kesken. Se tapahtuu etsimällä ratkaisuita, ei etsimällä syyllisiä. Se tapahtuu keskustelun ja väittelyn kautta, ei solvausten ja painostusten.

Nyt meillä on paikka puhua konkreettisista asioista. Ei prosenteista, ei minuuteista, ei inflaatiosta. Oikeista käsin kosketeltavista asioista. Meillä on paikallinen sopiminen, jossa me joudumme itse työpaikkatasolla tekemään sopimukset, joilla KiKyn vaikutukset pitää yrittää kumota. Meillä on kolme vuotta aikaa hioa kone siihen kuntoon, että me voimme ottaa takaisin ostovoiman romahduksen, että me voimme hyvittää työajanpidennyksen. Mutta nyt. Tänään ja tässä. Nyt:

Juhlitaan!

Sillä vaikka turpaan saatiinkin, tukka jäi. Työväenluokka on nyt hereillä ja edelleen pystyssä.

Dunkerquen taistelu osoittautui myöhemmin yhdeksi ratkaisevista taisteluista toisessa maailmansodassa. Se herätti britit karuun totuuteen ja yhdisti kansakunnan yhteistä vihollista vastaan. Juhlitaan me KiKyä, kuin britit Dunkerqueta!

uskotaialaRakkaudella Teidän,
Isto ”Setä” Yrjönen

P.s Sedän sosiaalinen media on täynnä viestejä, joissa KiKystä syytetään milloin ketäkin. Kilpailukyky sopimuksen osapuolina olimme me työntekijät ja he työnantajat. Sopimus tehtiin hallituksen painostuksesta. Ennen Metallia sopimuksen oli jo hyväksynyt ehdoitta miltei 80% SAKsta ja ehdollisesti tai ehdoitta 90%. SDP ei ollut sopija osapuoli, eikä hallituksessa. Joten syyllisten etsiminen etenkin sieltä suunnasta on typerää. Syyllisten etsiminen muutoinkin on turhaa.

Mainokset

One thought on “Juhlitaan KiKyä!

  1. Pakko kommentoida tätäkin. LiittoX on ollut erittäin positiivinen juttu, sellaista toimintaa lisää ay-liikkeeseen!

    Hieman tietysti turhauttaa, että huolimatta PAMin liittokokouksen erittäin selvistä kannanotoista neuvottelua työehtojen heikennyksistä on käyty. Koko neuvotteluun ei olisi periaatteessa pitänyt lainkaan suostua. Kuka siis käyttää PAMissa ylintä valtaa? Ovatko pyrkimykset nykyisen ay-liikkeen demokratisoimiseen näännyttävää taistelua tuulimyllyjä vastaan? Pitäisikö perustaa kokonaan uusi keskusjärjestö?

    Metallin puheenjohtajakin uhoili puoli vuotta, että he eivät suostu minkäänlaisiin työehtojen heikennyksiin. Niin vain suostuttiin. Huolestuttavaa on, jos tästä nyt tulee ennakkotapaus, eli että kiristämällä ja uhkailemalla ay-liike saadaan jatkossakin mukaan erilaisiin heikennyksiin, kun laitetaan puun ja kuoren väliin ja pakotetaan valitsemaan kahdesta huonosta vähemmän huono. Se tiehän on loputon, ellei joukkovoimaa ja uskallusta sen käyttämiseen löydy ikinä, missään tilanteessa. Myös leikkauslistat olisi saatu torjuttua, jos olisi haluttu ja jos sellaisia oikeasti olisi tullut.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s